tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tittamari Marttinen, Savun negatiivi


Löysin Tittamari Marttisen runokokoelman Savun negatiivin ikäänkuin vahingossa. Tiedän hänet Lukukeskuksen ja Kirjailijaliiton hallintoihin kuuluvana. Tuotantoa on reilusti.

Lainaan sivulta 23 näytteeksi jonkun rivillisen:

Naiset liikkuvat ääneti
lapsen, tähden syke mielessään,
tuntevat yön kuin hiustensa, ihonsa tuoksun,
miehen liikkeen,
muuttolinnun äänen
täynnä odotuksen värettä.
Arka, villi pihani:
häpykummulla ei ole hautaa.



Mielenkiintoista oli löytää Tittamarilta runokokoelma joka on julkaistu vuonna 1991. Joskus mietin että minkälainen olisi kunnan verovaroilla kustannettu kirjasto josta voisi luottaa että jollakin aikamääreellä olisi kaikki ilmestyneet runokokoelmat selattavana. En ole ihan varma vaikka ne kaikki Turun kirjastossa olisivatkin.

Vuoden 1991 jälkeen Suomeen on ilmestynyt mm. Ntamo, jonka tehdastuotantoa on vaikea seurata saati kaikkia niitä hankkia. NTAMOn tuotteet ansaitsivat seuraamista, tutkimusta. Mitä kielessä tapahtuu? Minne lauseet menevät; kuka niistä saa määrätä.

Jos pitäisi valita NTAMOn ja WSOYn välillä niin omalta osaltani se olisi helppo. Paitsi ihan viimeaikaiset käänteet tuntuvat antavan uskoa vanhan kustannusmoraalin ainakin osittaiseen paluuseen maahamme. Vai. ko. ?

Hyvä että meille tuli NTAMO. Ja hyvä että WSOY saattaa jatkossa taas olla muutakin kuin saviperunoiden halveeraamista.

Savun negatiivi on WSOY.n arvovaltaista tuotantoa. Tittamari Marttisen runot ovat hyvää kieltä, lauseet rakentuvat.

Kokoelma päättyy näin:

Jäähtyvä lumi kuljettaa metsässä.
Kevyt usva, savun negatiivi.



Tulee ajatus ottaa kamera taskuun ja mennä metsään ja tulostaa kuvasaalis negatiivina. Jostakin syystä luen tuon kuitenkin positiivisena. Kun entisajan filmin kehitti niin se oli nega-tiivi, siitä tehty paperivedos oli positiivi(nen.)

No niin.

Ei kommentteja: