Saavat Edon tuulet
puhaltamaan --
Ezon saari
Issa vuonna 1822. Suom. j.t.
Edo = nykyinen Tokio
Ezo = nykyinen Hokkaido
Etsiskelin tänään bloggaaja Nemolle runoa, jossa ajatuksena että vaikka kirsikkapuun hajottaisi, ei kukkia löydy sen sisältä ja silti se kukkii keväisin.
Yksi säe olisi: "et löydä kukan kukkaa".
Muistin Kushiro Hokkaidolaisen, tai pitäisikö sanoa Kushiro Ezo? Tiedä häntä oliko kirjoittaja kuitenkin vain jonkun haiku-opettajan oppilas tai peräti oppilasryhmä.
"Kahdeksan Ezon haikuoppilasta".
Oli kuka tai keitä lienevät, runot innoittavat, ainakin minua, pari luonnosta kevään aiheeseen, osin myös yllä olevan Issan aiheeseen:
Auringon nousu
synnyttää tuulen Edoon ...
haihtuvat huurut
Keskipäivällä
Ezon lämpimin hetki ...
En kaipaa Edoon.
Muutama bonus:
Hellekaudella
Edonkin herrasväki
kaipaa Ezon viileyttä
Kun syksy tulee
hiilipannu lämmittää --
tuulee etelään
Luontevinta olisi sanoa "pohjatuuli", mutta Kushirolainen ikäänkuin lähettää tervehdyksen etelään, Edoon, pääkaupunkiin. Ja kun Hokkaidon pitkä talvi alkaa:
Hiljainen talvi -
sain Edosta kirjeitä.
Minä ja hiiret.
Issan tyyliin sopien Kushiro Ezo ei valita kylmyyttä, etteikö päinvastoin; hän ja hiiret viihtyvät? Tätä vahvistaa seuraava:
Sakea riittää -
vain yksi juomakulho
silti käytössä
. . .
Istun rannalla ...
pohjoinen tuuli kuljettaa
aallot etelään
Tästä olisi seuraavanlainenkin tulkinta:
katselen miten
pohjoinen merivirta
vie lunta etelään
Tämän, nyt viimeisen, kirjoituspaikkaa ei ole tiedossa. Voisi ajatella sen olevan matkamuiston, mielikuvan kirjaus. Oliko kyseessä Hokkaidolaisen ilmastovaikutuksen saanutta kahdeksan haikuoppilasta palattuaan takaisin etelään, Edoon? R3 voisiko siis tulkita myös:
tuo lunta etelään
tai
tuo aaltoja pohjoisesta
Vähän kuin Suomessa lapintaudin pureman saaneet turistit?
Joku tai jotkut heistä ilmeisesti kuitenkin liittyvät Ezoon lujemmin sitein kuin ohimenevä haikuseminaarimatkailu? Vai olenko täysin väärässä; jotkut tai joku Ezosta kävi Edossa haikuoppia saamassa?
en tiedä ketä
muuta kaipaan kuin Ezon
vihmovaa viimaa
Tekstit
4 kommenttia:
Tushipiirroksissa piti aina olla mukana Fuji. Yhdessä kuvassa oli luminen vuorenrinne ja siellä huvila, joka tuntui syöksyvän suoraan rinnettä alas.
Huvilassa lauma joutilasta yläluokkaa. Huvilan kuva on aika yksityiskohtainen, näkee että ei ole mitään lämmitystä, esimerkiksi.
Taitavat juoda sakea.
En yhtään muista kenen tekemä maalaus se on.
Mielenkiintoista.
"En ole koskaan nähnyt Fujia."
(Dustin Nealin kokoelma, Lulu.com, 2006.)
Milloinkahan Fuji muuten taas syöksee lohikäärmeen tulta ja savua. Viimeksi se purkautui 1707.
Savua nousee
lumisateen ohitse -
vuori hengittää
tai R3: munkki kiipeää
Japanilaisille Fuji on rauhan ja seesteisyyden symboli ja jumalten koti.
Rauhallista kansaa; tulivuorikin edustaa seesteisyyttä!
No tämmöinen blogi on ja sielläkin yksi Issa:
http://ontheborderland.tumblr.com/post/4980652170/thrashing-fish-knowing-theyre-in-a-bucket-and
Ja jos tuo ei toimi niin ota siitä tuo Thrashing Fish-osuus pois. Siellä on muuten tosiouto kala.
Löytyi! Tosi jänniä kuvia. Katselin niitä(kin) pitkään.
Lähetä kommentti