Vihamieliset salaseurat

Alla Facebookista pätkä keskustelusta mm. Ripsan kanssa. Facebook on osittain keskinäisten salaporukoiden kuppikunta; Minultakin on monta ystäväpyyntöä hylättynä; usea kaveriksi pyytämäni henkilö ei ole kanssani halunnut olla samassa hiekkalaatikossa. Kaikkiahan ei voi miellyttää. Kärventykööt Siperian 42 km syvän porausreijän huurteissa!

Näitä ajatuksia tuli mieleeni, jollei vastauksena, - onko kaikkiin asioihin oikeita vastauksia - niin mieleen juohtuneena purkauksena. Ammattiliitolla tarkoitin itseäni runoilijana, en toimittajia joilla on ihan oikeita ammattiliittoja. Ja (kirjallisuus)toimittajathan vain imevät tuottavien kirjailijoiden sydänverta siitä "lihoen".

Itse koen jatkuvasti julkaisevana runoilijana olevani aktiivisesti (runo)työelämässä mukana. Viimeksi julkaisin vuonna 2010.

Inflaation laukkakilpailussa käydään VES neuvotteluja:
Linkki vuoden 2011 VES-neuvotteluihin Pardian näkökulmasta.

Lainaus FB.stä:

Ammattiliittoa ei tosiaan ole; rakenteita olisi olemassa; Suomen Kirjailijaliitto ja sen rinnalla (ei alaisuudessa!) maakunnallisia kirjailijayhdistyksiä, joista useimmat kirjoittajayhdistyksiä. Yhteistyötä on mutta löysää. Paikallisilla yh...distyksillä on paikoin olemattomat toiminta-aktiviteetit; kuka jaksaa ilman kummempaa korvausta ajaa toisten etuja, joskus omasta välittämättä? Kirjoittavat ihmiset ovat itsekkäitä, täynnä oman itsensä ainutlaatuisen suurta erinomaisuutta. Ja vanhemmiten (;-) jolleivat katkeria niin kyynisiä. (Enhän minä ainakaan?!)

Tästä tullaan nk. Suuriin kustantamoihin, joiden talousoppi on pääomien tuoton pakonomainen hinnalla millä tahansa nostaminen, ja ahneuden täyttyessä niille ei mikään riitä.

WSOYn hollantilaisen johdon lausunto oli sinällään rehellinen; kirjallisuus Suomessa ei tuota riittävän montaa miljardia taustalla huohottavien osakkeenomistajien osinkotileille.

Kirjoittavat henkilöt, ainakin runous, on jo aikaa päiviä löytänyt hyviä julkaisu- (paino-) toiminteita ja ainakin runoutta ilmestyy.

Proosan painokustannukset rajoittavat omaehtoista julkistamista. Riski proosassa on isompi. 100 sivuisen runokokoelman 100 kpl painos ihan suomalaisessakin kirjapainossa ei ole kovinkaan suuri ponnistus eikä riski. Puhumatta Tallinnan kirjapainoista, jotka toisaalta ovat (ahneuksissaan? Viron kulutason noustessa?) nostaneet hintojaan. Uusi painomaa Suomelle näyttäisi olevan Latvia. Intia on kaukana; rahti Intiasta Suomeen on ongelmallinen; lentorahti nostaisi yksittäisen kirjan hintaa ja säännöllistä rekkaliikennettä Pakistanin ja Afganistanin länsimaiselle sisältökirjallisuuden sisällölle epäluuloisesti suhtautuvien erilaisten voimakeskittymien hallinta-alueiden lävitse voinee olla haasteellista. (Heillekin!)

Tähän valtakustantamiseen, joka vääjäämättä keskittyy erittäin tuottavaan koulukirjojen (kertakäyttöiset työkirjat!) kustantamiseen eivät talouskerroksissaan hirveän innoissaan näe että sinällään hyviä runokokoelmia ilmestyy paria kuriositeettia enemmän.

Valtalehdistö kirjallisen keskustelun kannalta on jollei suorassa näiden omistuksessa (Sanoma-WSOY ja Otavamedia) niin valtalehdistön enemmistötoimittajat EKn kiertokirjeiden vaikutuksesta kannattavat vain sellaista kulttuurista toiminta joka ei tuota voittoa vaan tuottaa osakkeenomistajille osinkoja; sijoitetulle pääomalle A1-katsastuksen ulkomaisen omistajan vaatimusten mukaan yli 20% tuoton. Siis ei pientä voittoa että firma pyörii vaan yli sen. Pääomille ei riitä että tulee esim. 100 miljoonaa voittoa. Sellainen firma on em. käytänteiden mukaan kannattamaton ja sellaisiahan Suomesta on tapettu.

Suomeen tehty YT on muodostunut ilmoitusfoorumiksi. Varmistamaan että pääomien kurimuksessa työnantaja edes kertoo miten taustalla firmaan pääomia sijoittaneiden kasvottomien rahagurujen madonluvut kohdistuvat firmojen pahimmille vihollisille eli sen firman omiin työntekijöihin.

Näinhän on ilmiselvää että vain vähän tuottavasta kirjasta kirjoittaminen ei tuota; onpahan kauniin näköistä Kulttuurisivun täytteenä?

Se että Sanoma-WSOY paljasti jopa Sofi Oksasen myyntilukujen olevan kuin yrittäisi myydä mätiä perunoita oli paljastavaa. (Sanan mätä lisäsin; en tarkoita sillä kirjaa / kirjailijaa vaan firman johtoa!)
(Epätarkka lainaus; mitähän se sanoi oikeasti, ja oliko julkisuudessa hollannista käännetty lausekaan tarkka?)

Keskustelun julkisen tason hiljaisuudesta, jopa kyyristelystä, nähdään että näin Suomessa tulee menemään.

Ei täällä muillakaan hyvin mene; nyt kun talousluvut ovat natisten nousussa ja inflaatio jo käynyt 2,9% nousukiidossa ovat edessämme sekä kuntien että valtiosektorin palkkaneuvottelut.

Hallitsijamme (VM ja sen taustalla EK) pitänee omassa konseksuksessa huolta siitä että palkansaajien ostovoima ei nouse. Em. taustaryhmille ostovoiman kasvattaminen tarkoittaa kähmintärahojen osuuden pienentymistä.

Inflaation nousu voisi EUn eteläisien rosvovaltioiden (oma termini!) hallitsemattomien valtionlainojen suhteellista suuruutta laskea, eikös?

Eli noin helppoa se on, sylttytehdas on kaikkialla läsnä ja tulevissa vaaleissa se tulee saamaan palkansaajien palkkaveret tyrehdyttävän voiton! Fantastista, on joku jo etukäteen hihkunutkin.

Alunperin siis julkaistu Facebookissa yhden keskustelun osana.

Ja jos jossakin on vastuuta niin siitä pitäisi maksaa.