perjantai 28. tammikuuta 2011

Uralin perhonen


Tästä Texas, sakset kokoelmasta on laajalti kirjoitettu juttuja. (Harry Salmenniemi, Otava 2010). Teosta en ole huomannut kolutessani Turun ja Hesan divareita, mutta nyt se oli jo tullut Turun Kaupunginkirjastoon. Aikaisemmin luin siitä viimeisestä Tuli & Savu lehden pääkirjoituksessa, missä oli lainaus ko teoksesta, mutta joka lainaus olikin emeritus arkkipiispa Paarman hautajaissaarnasta jonka Paarma piti Kenraali Ehrnroothin hautajaisissa. Kenraalin joka omalta osaltaan (Marsalkka Mannerheimin kanssa) pelasti Suomen joutumisesta Idän Suuhun. Paarma lainasi saarnassaan puolestaan Yrjö Jylhää, jonka runo siihen saarnaan hyvin asettuikin.

Mietin että mitä Harry viestittää lainatessaan Paarmaa. Omat ajatukseni ohittavat itse kyseisen tekstin oikeudet omistavan Paarman ja päädyin Mannerheimiin. Kenraali Ehrnroothia (Adolf Erik Ehrnrooth (9. helmikuuta 1905 Helsinki – 26. helmikuuta 2004 Turku) kuljettanut arkunkuljetusauto pysähtyi Mannerheimin ratsastajapatsaan kohdalle minuutiksi. Koko muu liikenne osoitti samalla myös hiljaista kunniaa. Mannerheimin pronssinen ratsu seisoi hiljaa askeltaen suunnatan tulevaisuuskatseensa kohti Marski-hotellia.

Otsikon tekstin lainasin kepeästä kirjeenvaihdostamme Jannen kanssa. Asiaton, mutta kuitenkin, miten kaukana se on Harry Salmmenniemen alitajuntaisista tarkoitusperistä kun hän lainasi mm. tuon saarnan kirjaansa?

Itse kokoelma alkaa mielenkiintoisesti, ensin pari sivua tyhjää painopaperia. Sitten eka teksti sivulla jossa yksi sana tarkoitushakuisen pienellä, lähes lukukelvottaman pienellä fontilla: "minä,". Ok, hän, Harry, runoilija.

Kokoelmaa lukee ensin mielenkiinnolla, mutta viimeistään siinä kohtaa kun on ilmeistä että ei luetakaan Harryn sydänverellä kirjoitettuja tekstejä vaan hänen meille valitsemia otteita toisten teksteistä alan miettimään ajatuksia, joista siis edellä yksi.

Missäkö leijuu Harry Salmmenniemen oma ääni. No saksien taitavassa käytössä, ja siinä materiaalissa jonka hän on meille valinnut.

Näin olen käsittänyt, että Texas, sakset on runsaasti muilta lainattuja tekstejä. Kaikki taidehan on toisilta vaikutteita lainaavia. (Lainaus on väärä sana sillä mitä palautetaan, mutta olen nyt laiskuuttani vaan fiksu.)

Mietin että olisinhan minä ne itsekin voinut netistä kahlata, filtrata. Mutta tuohon Paarman saarnaan olisi tuskin noin voimakkaasti pysähtynyt, vaikka muistan sen luettuani että kuulin sen aikoinaan TV.n suorassa lähetyksessä. Se päättyi siihen että Kreivitär-leski vastaanotti Kadetti-upseerilta kolmioon taitetun leijonalipun haudan äärellä.




Lopuksi pari runolainausta teoksesta Cantata profana, Pori 1999, copyright Raimo Lennes:

jalat siittiöuinnin
värisivät kohtumestari
taivaaseen yleni
rullatuoliin

miina
kyky

s. 32 s. 33

Ei kommentteja: