pohjoiseen menee lumi, linnut ja ruoho siellä on taloja joista rappaus karisee ja lumi sohjoa. Asuvatko pimeä ja päivä joissa on aukkoa humalassa kuin puu, oksatNuo rivit lainasin teoksesta: Paavo Haavikko, Talvipalatsi, Varhaisversion rekonstruktio vuodelta 1959. (Art House 2001.)
Teoksessa Paavo Haavikko, Kirjainmerkit mustat, Runot 1949 - 1966, (WSOY 1993) on kohdassa Talvipalatsi, Ensimmäinen runo, sivulla 252 mm. tämmöinen:
tässä saan sanotuksi vain että syksyin keväin karisee seinä rappausta ja lumi, linnut ja ruoho menevät pohjoista kohti, tulevat sieltä ja menevät tästä ohitse ja pilvet karisevat taivaalla, aurinkoa ei sanota kaljuksi, ...
Selatessani edestakaisin Talvipalatsin rekonstruktio-versiota miellyn siihen koko ajan lisää. Haavikon kieli siinä on paikoin kirkasta kuin vain hyvä runous koskaan.
Aikoinaan Haavikon Talvipalatsin kieltä monet tuskin osasivat lukea; se poikkesi valtavirran koskenniemeläisistä riimeistä niin paljon että niitä etsivät tukehtuivat. Kieli elää liikaa, lukijat eivät osanneet odottaa että runossa voi vähin sanoin sanoa niin paljon, ja että Suomeen tuli yksi joka sanoi vähillä sanoilla niin paljon. Uskalsikin, mokoma.
Nyt sanotaan monilla sanoilla välillä ei yhtikäs mitään ja sekin on toki suurta runoutta. Mikäpä siinä.
Haavikko puineen, retkineen ei enää kirjoita uusia tekstejä. Vanhoissa riittää joksikin aikaa vielä pohtimista? Haavikko ei itse ollut tyytyväinen Talvipalatsiin. Nyt kun olen ensin lukenut "fiilatun" version (= aikoinaan julkaistun) ja nyt tätä rekonstruktiota niin olen sitä mieltä että Talvipalatsi ei ollut valmis. Siitä olisi rekonstruktioinnin yhteydessä hyvinkin voinut antaa kasvaa jotakin sellaista suurta mitä alkuperäisen käsiksen reilut 600 liuskaa olisivat antaneet ainesta. Haavikko vihjasi että hän voisi täyttää käsikirjoitussekamelskan epäselvät kohdat uudelleen kirjoittamalla ne. Mutta Haavikko ei siihen sitten ryhtynyt.
Se oli hullu retki taivaanrantakiviä pitkin.(Rekonstruktio-version sivulta 26.)
Tekstit
2 kommenttia:
Eikös tämä II-vers. ollut
Ritva Haavikon aloite saada
Talvipalatsista selkeämpi teos,
Paavo ei sitä mainitse esipu-
heessaan, selkeydessäkin taisi
käydä päinvastoin!
terv. maurice
En tiedä; kirjan oman tuoteselosteen mukaan Paavo lähetti Talvipalatsinsa lähdekoodit Auli Viikarille.
Rekonstruktio viehättää minua siksi että siitä huokuu sellaisia puhalluksia jotka julkaistussa ovat tasoitettu hallitun kokonaisuuden alttarille?
Tai miten tuon ajatukseni huteran idun kuvaisin.
Haavikon oma alkulause on selkeästi osittaista jälkiviisautta, mutta on siinä kohotuksensakin:
"puhtaaksikirjoittaminen on ollut hullu retki taivaan rantakiviä pitkin. Ymmärrän tekstin nyt paremmin kuin ennen." (P.H. lokakuussa 2001)
Pohtiessaan oman käsialansa kryptisyyttä Haavikko "suhtautui tekstiinsä kuin toisen, tuntemattoman tekijän työhön, panematta 'omiaan sekaan'. Tulkintoja jotka sopisivat kulloiseenkin yhteyteen hän sanoi kyllä pystyvänsä tuottamaan."
(Auli Tarkka jälkilauseessaan.)
Siihen ei ryhdytty, ja luettuani Haavikon Musta Herbaario - kokoelman vuodelta 1992, varovaisesti ajattelen että hyvä niin.
Tosin P.H. ei ollut niin kuuluisa omien tekstiensä uudelleensorvaaja kuten Eeva-Liisa Manner, jonka uusiosorvi usein tahtoi poistaa, latistaa juuri niitä kauniin valmiita pintoja, jotka Mannerin runouden hohdon alkusilasi. :-(
En tiedä; minusta on nyt herkullista nautiskella niitä muutamaa otetta 600 sivun läjästä josta Talvipalatsi sitten kuitenkin ensin syntyi ja raivasi tiensä runouden valtaväylään vähän kuten suomalainen jäissäkulkuun vahvistettu tankkeri pitää aikataulunsa Koiviston Öljysatamaan jäissä kuin jäissä.
Sekin on taitoa; sukua Paavo Haavikon runoudelle!
Lähetä kommentti