Innostun mainostamaan Ron Sillimanin blogimerkintää WCW.stä: http://ronsilliman.blogspot.com/
Friday, March 27, 2009
Kommentteineen!
William Carlos Williams (1883-1963) oli kirjailijan toimen lisäksi myös lääkäri.
Markus Jääskeläinen on suomentanut WCW.n runoja: Kevät ja kaikki, Nihil 1999. (142 sivua.) Käännösvalikoiman aloittaa Anselm Hollon Huomioita . Kun nämä on lukenut kannattaa kaivella Ron Sillimanin blogissaan vinkkaamat runot, löytyvät kaikki vähällä vaivalla Internetistä. Siinä sivussa löytää muutamia analyyseja, esimerkiksi The Red Wheelbarrow runosta on oma sivu Wikipediassa!
The Red Wheelbarrow, by William Carlos Williams
so much depends upon a red wheel barrow glazed with rain water beside the white chickens.Markuksen suomennos sivulta 50:
Punaiset kottikärryt
niin paljon
on kiinni
sadeveden
lasittamista
punaisista
kottikärryistä
valkoisten kanojen
vierellä.
Eräästä asiasta olen ja en ole samaa mieltä William Carlos Williamsin kanssa: hän ei pitänyt Ezra Poundin ja erityisesti T.S. Eliotin teksteissään viljelemistä viittauksista ja lainauksista ulkomaisista kielistä ja klassisesta kirjallisuudesta, esimerkkinä hän eritoten mollasi T.S. Eliotin Autio Maa n. Minun mielestäni kuitenkin Autio Maa tavallaan jatkaa siitä mihin aikaisemmin muut jäivät, ihan kuten mielestäni runoutta pitääkin kehittää. Runous on jatkuvaa, kehittyvää, uutta toteuttavaa keskustelua, eikä taidetta voi rakentaa täysin tyhjän päälle. Ja vaikka yrittääkin niin ainahan sitä ihminen omaa kokemusmaailmaansa esittää, kirjoittaa, maalaa, veistää kipsiin jne.
En ole kuullut WCW.n kommenttia James Joycen Finnegan Wakesta, sieltä niitä alluusioita, viittauksia vasta löytyisikin. :-)
Mutta kiitoksia taas Ron Sillimanille hänen innostavasta blogistaan.
Nami nami.
WCW.n runo What about all this writing? löytyy suomennettuna:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/03/william-carlos-williams-what-about-all.html
Markuksella on Netissä myös mielenkiintoinen artikkeli:
http://www.angelfire.com/ma/jaaske/esipuhe.html
Tekstit
1 kommentti:
Nämä kaksi runoa Ron Silliman kehui kenties parhaiksi mitä WCW koskaan kirjoitti, lainataanpa ne tänne alkukielellä:
The Rose Is Obsolete
William Carlos Williams
The rose is obsolete
but each petal ends in
an edge, the double facet
cementing the grooved
columns of air--The edge
cuts without cutting
meets--nothing--renews
itself in metal or porcelain--
whither? It ends--
But if it ends
the start is begun
so that to engage roses
becomes a geometry----
Sharper, neater, more cutting
figured in majolica--
the broken plate
glazed with a rose
Somewhere the sense
makes copper roses
steel roses--
The rose carried weight of love
but love is at an end--of roses
It is at the edge of the
petal that love waits
Crisp, worked to defeat
laboredness--fragile
plucked, moist, half-raised
cold, precise, touching
What
The place between the petal's
edge and the
From the petal's edge a line starts
that being of steel
infinitely fine, infinitely
rigid penetrates
the Milky Way
without contact--lifting
from it--neither hanging
nor pushing--
The fragility of the flower
unbruised penetrates space
From: SPRING AND ALL (1923)
___
Spring and all, by William Carlos Williams
Young Love
What about all this writing?
O "kiki"
O miss margaret jarvis
the backhandspring
I: clean
clean
clean: yes..New-York
Wrigley's, appendicitis, John Marin:
skyscraper soup--
Either that or a bullet!
Once
anything might have happened
You lay relaxed on my knees--
the starry night
spread out warm and blind
above the hospital--
Pah!
It is unclean
which is not straight to the mark--
In my life the furniture eats me
the chairs, the floor
the walls
which heard you sobs
drank up my emotion--
they which alone know everything
and snitched on us in the morning--
What to want?
Drunk we go forward surely
Not I
beds, beds, beds
elevators, fruit, night tables
breasts to see, white and blue--
to hold in the hand, to bozzle
It is not onion soup
Your sobs soaked through the walls
breaking the hospital to pieces
Everything
--windows, chairs
obscenely drunk, spinning--
white, blue, orange
--hot with our passion
wild tears, desperate rejoinders
my legs, turning slowly
end over end in the air!
But what would you have?
All I said was:
there, you see, it is broken
stockings, shoes, hairpins
your bed, I wrapped myself round you--
I watched.
You sobbed, you beat your pillow
you tore your hair
you dug your nails into your sides
I was your nightgown
I watched!
Clean is he alone
after whom stream
the broken pieces of the city--
flying apart at his approaches
but I merely
caress you curiously
fifteen years ago and you still
go about that city, they say
patching up sick school children
Lähetä kommentti