Huuhtanen kirjoittaa Ilkka Koposesta

Täytyy mainostaa hyvää bloggausta:

Huuhtasen blogissa on juttu runoilija Ilkka Koposesta:
http://outoonvaloon.blogspot.com/2009/03/en-kuole-kokonaan.html

Kommentissa mainitsemani runo kuuluu muuten näin kokonaisuudessaan:

        Paljon onnea vaan!
 Maailma on kielteeni,
 vietän ihmiskunnan vanhuuden aikaa.
 Poskisolisti puhuu pöytälevylle
  syljen tuomia
 suupielten kukintoja,
 sinä vienosti korvani sivuitse:
 inkkari.
        Äärellä,
 punaista plyyssiä istuinten
 pehmeä päällinen, 
 vapaa vieruspaikka, vierottava
 paikka jota ei ole olemassa.
   Täytän vuosia, illan pitkää
 ja tänään minulla on synkkärit.

(Ilkka Koponen)

"Kerta kiellon päälle", kuuluu vanha fraasi, ja loppuun "ei kahta ilman kolmatta", pari runoa lisää, jotta Koposen runoilikuvaan saisi ohuen pintaraapaisun:

     Kultakala aukoi suutaan,
     muutamissa miestyötunneissa
     viereinen rakennus revittiin ammolleen.
     Tontti tullaan tasaamaan parkkipaikaksi,
     valonheittimet kohti asfalttitaivasta,
     odotusta, pommittajien ääni vaihtunut tyhjäkäyntiin,
     nainen sylkee nenäliinaan, huulet, ikkuna
     nousee kiinni, mies vetää vetoketjun.
     Ravintolan kulmalla puhelinkioski hohkaa 
     kolikko kolikolta nieltyjä lauseita.
     Unessa betonimylly katsoo tänne, yläviistoon,
     vaivoin pullahtanut kupla saa pinnan.


 Lopulta katsoin uutisia turvakseni,
 iltahankeen heittyi kaihdinten lomasto,
 samanaikaisesti vastapäisten ikkunaruutujen
 mainosten väläyksin iskivät katkot.
 Asiantuntija ennusti huomiseen
 inkkarikesien ainaiset poutapäivät, ja vaikka
 joskus oli satanutkin, saattoi huomiseen rakentaa padot:
 laiskanlinnan unettava syli,
 antennien piiritystorneissa valvotaan.

(Runot: Ilkka Koponen, 1973 - 1998)