Tällä haikulla siis ansaitsi lentolipun Japaniin:
whiteness
the water falls
into its sound
copyright Dorota Pyra (67 pistettä)
Suomennettuna vaikkapa näin:
valkeus vesi putoaa omaan ääneensäRaadin valinta on hieno; haikussa riittää pohdintaa moneksikin lukukerraksi. Rivi 1 voisi olla myös valkoisuus, mutta valkeus maistuu minusta nyt paremmalta? Ensin tulee tietenkin muistuma Bashoon veden äänestä. Mutta sammakko puuttuu, ja muutakin. Kun olin pariin kertaan lukenut haikun niin aina palasin ekariviin, mitä aloituksen valkeus tuo veden ääneen johon vesi putoaa? Mielestäni oivallinen haiku.
Toinen yli 700 haikun joukosta poimimani on arviolta sijalle 180 sijoittunut Bruce Kennedyn haiku:
white clouds come and go --
yet what color
is the wind?
copyright Bruce Kennedy (sai kuusi pistettä.)
Suomennoksesta tulee vaikeuksia tavujen kanssa:
Valkoiset pilvet tulevat ja menevät -- entä minkä värinen on tuuli?Mainittakoon että yli 300 haikua ei sijoittunut pisteille lainkaan. Niiden joukossa on silti runsaasti oivia juttua. Kilpailutilanteissa kun vain osalle voi antaa pisteitä niin suuri osa jäi väkisin ilman. Minusta näissä Shiki Teamin kilpailuissa ei voitto ja sijoitus ole niin tärkeitä, vaan haikujen pyyteetön kirjoittaminen. Shiki Teamin osallistujissa on vuosikaudet uskollisesti osaa ottaneita, ja aika usein tuoreita yllätyksiä.
Tässä edellä mainittu Tammikuun 2009 Shiki Kukai löytyy täältä:
http://www.haikuworld.org/kukai/recent.toku2009.html
Vanhimmat osat, eli "historialliset" haikut (Lokakuu 1996- huhtikuu 2002) täältä:
http://www.haikuworld.org/kukai/
Syskuusta 2002 - eteenpäin löytyy täältä:
http://www.haikuworld.org/kukai/archives.html
Joulukuu 2008 löytyy täältä:
http://www.haikuworld.org/kukai/recent.dec08.html
2 kommenttia:
whiteness
the water falls
into its sound
valkeus
vesi putoaa
omaan ääneensä
Kun unohdetaan tavu- ja sanamäärät yms. niin tuli mieleeni jättää tuosta omaan pois:
valkeus
vesi putoaa
ääneensä
Mutta silti jää hivenen vajaaksi ajatus siitä että its saattaa viitata myöskin whitenessiin.
Minulle tuli falls'ista mieleen myöskin lankeaminen:
valkeus
vesi lankeaa
omaan ääneensä
Ja tietenkin on vielä waterfall yhteenkirjoitettuna.
Hankalata ompi tuo kääntäminen, taidan jättää sen ammattilaisille ja jään pähkäilemään Dorotan runoa päässäni. Pirun hyvä runo.
Tällaistä se on; alkuperäisenkin voi lukea aina ja aina uudelleen ja se elää ja päilyy kuin tuulessa aurinkoisen ulapan pinta, ilman että tietoisuus olemassaolevasta talvesta ja katoavasta jäästä on hallituksen eläkepäätöksen peruutuksen veroinen uutinen. Kun tekstin valkoisuuden äänineen on kerran lukenut, tietää että jo pitkään ennen tekstin kirjoittamista että noinhan se on ollut ja on, tottakai, ja vielä pitkään julkistamisen jälkeen jäi nousemaan muistumia että niinhän se olikin, vai miten se oli. Ja olihan.
Bashoon sammakko-veden-ääni on myös tämän vesiputouksen valkoisessa kohinassa taustalla tekstin rakenteissa.
Bashoon Sammakko-haikusta on pelkästään englanniksi kymmeniä julkaistuja käännöksiä. Mutta ei se(kään) siitä heikkene, päinvastoin.
Lisätäänpä yksi, kyllä tämä runo sen ansainnee, ja kestänee:
valkoisuus
vesi kupsahtaa
äänensä sisään
(Myönnän Vanhasen takin käännöksen eläkepäätöksestä kaihertaneen, kihertäneen taustalla ihan vähäsen!)
Lähetä kommentti