lauantai 14. maaliskuuta 2009

Valon pysäytys

Valon pysäyttäminen (lähes absoluuttiseen nollapisteiseen nesteeseen) voisi avata mahdollisuuden tallentaa dataa kyseiseen aineeseen niin pitkäksi aikaa kun on tarpeeksi kylmää. Missäpä sitä olisi niin kylmää, eikös väliavaruudessakin ole senverran liikettä että lämpöä on ainakin vähän? Vai miten se meni.

Vitsi oli kai siinä, että tuleva valo, jossa oli informaatiota, pysähtyessään ei sitä kadottanut, vaan jatkaessaan matkaansa valo sisälsi saman informaation.

Jos jossakin ulkoavaruudessa olisi tuossa tilassa olevaa kylmää ainetta ja joskus siihen sukeltanut valo (tai valodatapurske) joskus jatkaisi matkaansa niin tuo datapurskeen valo olisi ikäänkuin uutta tietoa, mutta sisältäisi alkuperäisen tiedon?

Kun näitä pohtii niin tulee mieleen että valkotakkiset tulevat tuotapikaa koputtamaan olkaani ?-)

Valonpilkahdus --
menneisyyden toivotus
saapui perille

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja mietteitä, mutta ei lie kovinkaan käytännöllistä luonnossa. Tarkemmin sanottuna: vaikka saisimmekin aineessa olevan valon informaation, niin valossa ei olisi luultavasti juurikaan kyseistä informaatiota tai se olisi ns. vioittunut. Nooh.. Hitostako sen tietää, mutta aina on kiva miettiä.. Taitaa tästä itekkin siis hourulaan joutaa. ^^

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Mietin juu tuota valon olemusta, se on kvantteja. Ja valo on liikkeessä, eli jos kvantit on käsitettävissä aineena niin kovaa menoa aineelle ?-)
Valo mulle tässä oli esim. datakaapelin, valokuidun sisällä siirtyvää dataa. Esim. YouTuben video. Kasattuna magneettiseksi bittiläjäksi se lähtee pyydettäessä bitti kerrallaan valokuitua, tai kuparia, tai satelliitista radioaaltoina tilaajan ruudulle, kunhan tilajaan CPU sen ensin muuntaa ruudulle nähtäväksi...

Eli siis datan kasaaminen (valona) jonnekin, tiedon siirtäminen.
Kuinka tieto eli data säilyy?

Eli olisiko tämmöinen uutinen mahdollista:
"Valon pysäytys ratkaisi ihmiskunnan pitkäaikaisen tiedon säilytyksen ongelman!"

CD ja DVD eivät liene kovinkaan ikuisia väli- ja säilytysaineita; emme sitä tarkkaan vielä tiedä edes. Hapollinen painopaperi ei kestä kuin parisataa vuotta. Papyrus ei ole ikuista, lumppupaperi kestää jonkin aikaa. Kiveen hakatut jutut kestävät pitkään. Ihmiskunta tarvitsee kiveen hakatun tietopankin korvaavan säilytyspaikan, ja tuskin johonkin kylmään aineeseen erityisessä olotilassa kelluva omituinen aine siihen ihmiskunnan tiedon pitkä-aikaisen säilyttämisen ratkaisee.

Ja mitä tärkeätä täältä pitää säilöä seuraavat neljä miljoonaa vuotta? Senkö että yli-innokkaat optiot aiheuttivat talouselämän romahtamisen USAssa 2009? Tai että sokeritauti puhkeaa melko varmasti liikaa McDonaldsin energisiä burgereitä ahmimalla, äh. (Itse sorrun joskus Hesburgerin herkkuihin,
äh,
hakekaa minut täysihoitoon, sitäpaitsi pidän valkoisista paidoista!