Sananjalkojen vapaus

Turkuun pölähti pieni takatalvi. Lunta tuli kenties eniten koko talvena, auton katolla oli parikymmentä senttiä.
Rantapolulla iltapäiväkävelyllä räpsin muutaman kuvan. Tuota keltaista viestiä eivät monet pitäne kovin esteettisenä.
Mietin että noin ne koirat näyttävät mieltään tälle lamalle ja kaikelle. Nostavat vaan ohijuostessaan takajalkaansa ja kaikki kulmakunnan piskit tietävät mistä on kyse, ja kuka sen jätti.
Toista se on meillä runoilijoilla, pitää odottaa että tietsikka starttaa, aukaisee palomuurinsa, tekee joitakin pitkään pitkään kestäviä valmisteluja sitten:
runoilija on hyvä, eikun näppis ratisemaan. (Sinä aikana runoilija ehtii käydä vessassa, lorista pyttyyn, pestä kätösensä, kuivata ne, ja miettiä sananjalat valmiiksi. Eikä muuta jälkeä jää kuin helpottunut, pian unohtuva tunne.)

Viesti lumessa --
mielipiteen vapaus 
kävelee ohi