keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Kurdit ja kirjallisuuden näkyvyys Suomessa




En suinkaan otsikon mukaista esseetä osaa tehdä, tietoni kurdien kirjallisuudesta rajoittuu lähes tähän mitä blogissani vähän raapaisen. Kimmokkeen sain Neuvostoliiton Putin-nuorten ryntäyksestä demokraattiseen Suomeen julkistamaan Sofin ja Imbin uutta kirjaa. Siinä he onnistuivat: nyt täytyy mennä tasavaltalainen rinta ylpeäsi koholla vapaan markkinatalouden ylläpitämään vapaaseen kirjakauppaan ja ostan mokoman kirjan!

Siitäs saatte, mokomat Ison-Vihan-Lietsojat!

Kirjoitin Anita Konkan blogiin kommentin samasta aiheesta, en toista sitä enää täällä. Käykää kurkkaamassa. Anitan blogia kannattaa kurkkailla muutenkin, kirjallisuutemme blogilähettiläs ja diplomaatti! (Terveisiä, Anita!)

Kansojen sisällä pitäisi vallita tasa-arvo, meidän pitäisi porukalla pitää huolta pienimmistämme. En väitä että Kurdimaailma olisi maailman pienempiä, eiköhän suomalaisia ole vähemmän. Mutta kurdeja suuremmat valtiaat eivät tunnu antavan heille ainakaan huomiota, ja paikoin jopa asuintonteistakin on jollei kiistaa niin riistoa? Erimielisyydet hoidetaan perinteisesti: ilmat pihalle kurdeilta? Joillakin kurdialueilla tilanne ei liene aivan näin paha. Ja oman itsenäisen maapalan rajaamisen varoittavana esimerkkinä on Palestiinan tapaus. Tarvitaan syvää tahtoa ja aitoa halua elää sovussa. Kaikilta osapuolilta. Ahtisaarelle riittäisi töitä.



Oma lähihistoriamme ei sekään hyvältä näytä: saamelaiset lapset riistettiin keskitysleireihin (oppilasasuntoloihin) jossa heitä rankaistiin oman äidinkielensä puhumisesta.

Jollei joikaamista olisi aikoinaan paheksuttu ja katsottu pahalla silmällä niin joiku olisi ilmaisumuotona ilmeisesti kuollut. Ailu kertoi että Koutokeinon saamalaisnuorien joikaamista karsastettiin. Nämäpä pohtivat että mistä on kysymys, - ja rupesivat joikaamaan! Niin että kaikkien neljän pohjoismaan tunturit nyttemmin kaikuvat estottomasta joikaamisesta! Jee. Kieltäkää vaan loputkin vanhat kulttuuriarvot niin ne säilyvät.



Nyt siis Sofin ja Imbin ajatukset nostettiin oikein vakavasti etu-alalle. Kurdien kirjallisuutta pitäisi ruveta kaivelemaan ja tuottamaan meillekin tiedoksi.

Joikaaminen on jo pelastettu, ja nykysaamelaiset lapsoset saavat nykyisin puhua äidiltään opittua pehmeän tuttua ja turvallista kieltä. Taisteltavaa silti riittää.

Kuvitukseksi olen liittänyt Mehmed Emin Bozarslanin Malaria-Amuletten novellikokoelman, Förlaget Deng, Uppsala 1994. Kuvia kannattaa klik-klikata, niin niiden sisältö erottuu paremmin.


Marraskuussa 2008 Turun runoviikoilla esiintyivät kurditaustaiset Nizar Kwestani ja Rauf Golbadan:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/11/turun-runoviikolla-2008-esiintyivt-mm.html

Wikipedian artikkeli Kurdistanista lienee jatkuvien myllerryksien ja henkisten taistelujen tanner; sisältö todennäköisesti muuttuu kevyesti ja usein?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurdistan


Labels:
kurdien kirjallisuus,
kurdirunous,
Mehmed Emin Bozarslan Malaria-Amuletten,
Putin-nuoret Suomessa,
saamelaisuus

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Ennen kuin minut heitettiin lopullisesti ulos työelämästä, ehdin vuoden verran opettaa maahanmuuttaja-aikuisille suomea.

Kurdeilla oli sama ongelma: lastenkasvatus. Sain kuulla että heidän kielensä on sukua farsin eli persian kielelle ja pienessä Vaasassamme taisi olla peräti yksi opettaja, iranilainen, jonka luo sitten opiskelijoidemme lapset vaelsivat kaksi kertaa viikossa.

Kun kysyin heidän omasta kurdinkielen taidostaan niin he kohauttelivat olkapäitään.

Kurdeja on kuitenkin miljoonia ja he asuvat Iranin, Turkin, Irakin ja Azerbaidzanin alueella.

Olen itse mielessäni tuuminut että entä jos jokin taho järjestäisi seminaarin/konferenssin jossa mietittäisiin kurdien ja saamelaisten autonomiaa. Se kävisi hyvin, koska saamelaisiakin on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella.

Kurdit sanoivat kyllä että poliittinen ongelma on siinä että Irakin kurdeilla oikeastaan autonomia jo on. Tosin varmaan siitä vielä tapellaan koska Kirkukin ympärillä on öljyä.

Yksi kurdiäiti toi viimein pyynnöstäni kurdinkielisen aapisen. Sitä sitten selattiin hartaasti ja löydettiin suomen sanoja siinä sivussa.

Toivon että tuo sinun saamasi kurdiopus saisi pian sekä kurdin- että suomen- ja saamenkielisen asun!

Mitä taas tulee nashi-nuorisoon, niin heistä ehti jo Anna Politkovskajakin puhua. Jostakin luin että heidän merkityksensä on sittemmin vähennyt.

Tikkis kirjoitti...

Ripsa: Suomi varmaan voisi olla hyvä maaperä kurdien yhdistävälle seminaarille. Kielen osaajia ei ilmeisen runsaasti ole, mutta kuten Tuomas Anhava aikoinaan opetti että kääntämisessä kaikkein tärkeintä on se, että kääntäjä osaa hyvin sen kielen jolle kääntää.

Tietäisin yhden saamenkielisen joka osaa ruotsia koska on siellä taistellut aikoinaan työelämässään, osaa saamea, ilmeisesti niistä muutamasta saamenkielestä sitä pohjois-saamen eli oliko se sitten Inarin saamea, koska on julkaissut saameksi kirjoja, viimeksi runoja. Tosin kustantaja oli Norjan puolella, mutta parhaiten saamelaiset taitavat siellä puolen viihtyä. Viihtymys ei käsittääkseni johdu NATOsta, mutta siitä huolimatta.

Pitäisi vaan ruveta puuhastelemaan. Rahaa vaan ei tunnu riittävän minnekään. Kuka on nyky-maailmasta polttanut roviolla kaikki meidän rahamme. Haloo!

Tuo Wikipedian sivu (mielestäni aika laadukas) varotti itsekin että tiedot muuttunevat.
Pitäisikö joku versio käydä uploadaamasta vaikka blogin kommentiksi... ,-)

Naseista toivoisin että niin olisi käynyt, totisesti. Vai miten ne nassukat pitää kirjoittaa.