Syksyllä lehtipuut joutuvat kohtaamaan lehtiensä joukkokuoleman. Jos taloyhtiöllä on talonmies niin hän haravoi pudonneita lehtiä piiloon asukkaiden katseilta.
Luin Anita Konkan blogista Paul Celanista. http://akonkka.blogspot.com/2008/09/kovettuma-sydmess-viikon-runo.html.
Mietin että kyllä me ihmiset toisiammekin olemme häivyttäneet, pois näkyvistä. Joskus minua hävettää, pelkästään se että olen ihminen, minäkin.
Iloiset lehdet
eivät tiedä talvesta;
tappajasyksy!
Kiitos Anita Konkalle Paul Celan vinkistä. Kaivoin Celanin käännösvalikoiman, johon olin joskus kynällä kirjoittanut että suom. Jukka Koskelainen.
Edelleen löysin Tuomas Anhavan kääntämän Celanin Kuolemanfuuga runon Jarkko Laineen toimittamasta käännösvalikoimasta Runon suku. (Otava 1991)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti