Jokirannassa ohitimme tämän laiheliinin seisoskelijan. Näköetäisyyden päässä odotteli hänen äitinsä. Puut eivät puhuneet mitään. Taustalla savinen Aurajoki ilkamoi syystaivaan aurinkon kilkutellessa säteilyään.
Jatkettuamme matkaamme alajuoksulle päin näyttäytyi vaalisyksy lähestyvän. Tuomion kirkon kello ei tuominnut kalkkeellaan ketään, tai sitten ympäristön meteli peitti kellon vaskisen kumun.
Keitähän nuo äsköiset seisoskelijat mahtanevat äänestää, jaloillaan?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti