Kauhajoki Gone

Jälkeenpäin on helppo sanoa että ihmisestä pitäisi välittää, antaa hänelle huomiota ja aikaa. Jo pitkään maamme hallitus kuitenkin on linjannut yhä kovempia arvoja; valtion toimintoja jollei lopeteta niin näivetetään mahdottomuuden rajojen yli. Kaikki sen takia että työvoimapula uhkaa. Silti meillä on työttömiä. Meillä on ihmisiä joille ei löydy sijaa tasa-arvoisuudelle. Vain vahvat ja enemmän optioita rohmunneet voittavat, ja ottavat itselleen mikä heille muka kuuluu, eli kaiken. Eikä se edes riitä. Lopulta se myydään voittoa tuottamaan ulkopuolisille.

Kävin tänään Suomen Siperiassa, Helsingissä. Istuin junan ikkunan ääressä, join pahvimukista kahvia ja katselin miten peltojen takana kasvaa syksyyn värisevä metsä. Lehtiä putoilee maahan ikäänkuin joku niitäkin ampuisi käsiaseella, pois peittämästä puiden oksia, täyttämästä metsän maisemaa.




Japanilaisille termi "pudonnut lehti" tarkoittaa maailmasta syrjäytynyttä ihmistä. Kävellessäni Helsingin ruttopuiston läpi aurinko pilkotti taivaalta kuten aikoisi siellä pilkkoa oman ikuisuutensa. Sen pituutta Suomen hallitus ei supista tuottavuuden valheeseen. Yrittää se kai kuitenkin sitäkin.


Poljen jalkoihini
keltaisia ja punaisia
vaahteranlehtiä.


Helsingissä ja Turussa 25.9.2008


Tämmöisen mielipiteen kirjoitin 26.9. Vihreä Lanka lehden verkkosivulle. Lainaan tekstin myös tänne:
.......

Ensin Jokela, nyt Kauhajoki, huomenna ?
Juhani Tikkanen | 26.09.2008 9:47

Kaverukset ilmeisesti innostivat toisiaan; oli edes heillä yksi hyvä kaveri.

Perjantaina kuulin että poliisi huutokauppaa taas takavarikoituja aseita. Onko esimerkiksi Jokelan takavarikoitu ase jo nyt huutokaupassa, siitä voisi joku maksaa ihan mukavasti. Valtiokin saisi rahaa, eikä tarvitsisi vähentää poliiseja palkkalistoilta.

Valtion tuottavuushanke säästää työvoimaa yksityisille, on kuulemma kova työvoimapula, ja sen takia valtio näivettää omia työpaikkojaan.

Vai miten se meni?

Että ilmassa oleva jatkuva tuottavuus, eli joka puolella kutistuvat työpaikat, luo osaltaan turvattomuutta ja hermostuneisuutta, joka purkautuu käsittämättömiin purkauksiin, kuten ampumalla koulukavereita ihan vaan siksi että ollaan kaikki samassa kutistettavassa pakkovaltiossa?

Kun valtio ei itse välitä omista työpaikoistaan ja sitä kautta kodikkuudesta ja turvasta niin miksi ihmetellä että jotkut eivät kestä tätä tehokkuuden raakuutta ja siekailematonta kovuutta.

Välillä kuunnellessani osakeoptioiden maksimoijien pulinoita ja ilkkuvia todisteluita siitä että rahan pitääkin kerääntyä rahoittajien laareihin, eikä kansalle, niin olen usein yllättänyt itseni muistelemasta, että minne isoäiti sanoikaan isoisän vuoden 1918 leirille mennessään pyssynsä haudanneenkaan.

Toverit, jo tänään meillä on pyssyt keskuudessamme.

Tikkis


Tunnisteet:
haibun, hallituksen toimettomuus, Kauhajoki, kipu, lyhytruno, tuska, Valtion tuottavuus