The Norton Anthology of English Literature

Kaikkea sitä tulee hyllyihinsä kantaneeksi.

The Norton Anthology of English Literature, Fourth Edition, Volume I (2574 sivua) sekä
The Norton Anthology of English Literature, Fourth Edition, Volume II (2582 sivua).

Yhteensä yli 5000 sivua.

Volume I kattaa otoksia keskiajalta, ollen Caedmon's Hymn sen ensimmäinen teksti.
Se on kirjoitettu vuosien 658 ja 680 välillä. Sitten antologia etenee mm. Chaucerin, Sir Thomas Moren, Shakespearen, John Miltonin,
Alexander Popen ym kautta nuorimpaan, joka on William Cowper, joka eli jo niinkin myöhään kuin 1731 - 1800. Hänen tähän antologiaan painettu viimeinen runo on vieläpä mielenkiintoinen:

 The Castaway

 Obscurest night involved the sky, 
    The Atlantic billows roared, 
 When such a destined wretch as I, 
    Washed headlong from on board, 
 Of friends, of hope, of all bereft, 
 His floating home forever left. 

etc...

(Onkohan tuota kukaan missään suomentanut?)

Toinen osa alkaa komeasti William Blakesta, jolta on tuhti valikoima runoja, tosin ilman kuvitusta.
Seuraava on Robert Burns, jonka kootut minullakin jossain hyllyissäni piileskelee.

Välillä pysähdyn Samuel Taylor Colerinden kohdalle. Häneltä on noin 80 tiheää sivullista runoja,
joiden joukossa The Rime of the Ancient Mariner. (Muistelen että sen suomennos olisi jossakin julkaistu?)

Coleridge käytti oopiumia, ja tämän(kin) runona sanotaan kirjoitetun ooppiumin vallassa.

Osan IV viimeinen värssy:

The selfsame moment I could pray; 
And from my neck so free 
The Albatross fell off, and sank 
Like lead into the sea. 

Tämä 625 riviä pitkä runo on jaettu seitsemään osaan. Runo on kuuluisa, eikä siitä sen enempää, nyt.

Alfred, Lord Tennyson eli 1809 - 1892. (Kuoli siis samana vuonna kuin Walt Whitman.)
Pienen ajan katselin hänen runoaan Ulysses, johon voinenpa joskus palatakin?

Sivulla 2135 on muuten James Joycen Finnegan Wakesta lyhyt ote, jonka kommentit ja alaviitteet vievät enemmän tilaa kuin itse lyhyt tekstiote.

T. S. Eliotilta on 45 sivua runoja, kuten kunnon antologiaan toki kuuluukin. Olihan T. S. Eliot myös brittiläinen.

Antologian lopettaa Seamus Heaney, vuonna 1939 syntynyt nobelisti, jonka kanssa minullakin oli kerran ilo rupatella Turussa. Runoja on vain viisi, joiden joukossa Viking Dublin, Trial Pieces. Kiinnostava.

Antologioiden viehätys on moninainen: keitä on valittu mukaan, mitä tekstejä on kelpuutettu, ja lopulta myös jonkinlainen mittari on otoksen laajuus. Mitä enemmän joku saa tilaa antologiassa, niin sitä merkittävämpi kirjailija on toimittajien mielestä? Antanee ainakin suuntaa, vaikka esimerkiksi kattavien proosapätkien lainaaminen antologioissa on turhauttavaa, toisaalta lyhyitä runoja julkaisseet voivat kärsiä pitkien proosarunojen kirjoittajien jaloissa?

En lakkaa ihailemasta tämän antologiakaksikon kirjapainotaitoa. Pehmeäkantinen kirja kestää käännellä ja vääntää. Sivut eivät irtoa kuten joistakin suomessa tehdyistä liimasidoksista.

Koko antologian selaamiseen minulla tuskin lienee koskaan jollei aikaa niin voimia.
Alkupään englanninkielikin on paikoin vanhahtavaa, eikä Iso Websterin sanakirjani
taida jokaista sanaa edes tunnistaa?

Mutta hauskaa pitää olla, ja puolustaa tämä kaksikko paikkaansa ahtaissa kirjahyllyissäni.