Vapauden punainen lanka

ikkunastani näin Venäläisen auton ajavan ojaan,
joku nauroi mieletöntä naurua:
   minua ei asia liikuttanut lainkaan
saatoin rauhassa nauttia pakkaslumen narskunasta
kaupunkilaiskenkieni korkojen alla
isovatsaiset maalaiset kuuluivat vitsailevan kengistäni
isovatsaiset maalaisisännät
    ja se Venäläinen auto lumihangessa
lytyssä
huomenna pyydän komissaarilta lupaa ostaa
  sukset ja lapikkaat
hiihdon opas pitää myös ostaa
joskus hiihdän varkain puoluesihteerin puutarhaan
    omenavarkaisiin
yhtä hyvin voisin rakentaa ison talon punaisista tiilistä

Lähde: Juhani Tikkanen, kokoelma Vapaus. Sivulta 16, Talvi -runo.



Saate tuohon tekstiin vuodelta 1966:

Olen aina ollut vastapuolen mielestä väärällä puolella; stalinistit taisivat pitää minuakin tappolistoillaan, ja vasemmistolaiseksi minua tunnutaan pidettävän jossain vieläkin. Totuus on Niilo Wällärin perimässä, olen Wällärin henkisistä aatteista kasvualustani saanut ay-mielinen ja mielestäni solidaarinen tasavaltalainen.

Toinen vahva muisto; katkaisin uudet sukseni matalassa metsäojassa ja voi sitä katkeruutta. Sukset katkesivat koska en pitänyt niitä puulautoja riittävästi ulkona norjistumassa, ja sama maisema edelleen; sain isoveljeltä kompassin synttärilahjaksi ja Lavamäen korpimetsissä harjoittelin kompassin avulla suunnistamaan. Ongelma oli että tunsin ne takametsät melko hyvin.



jk.

Tämä ei liity mitenkään Krimin II sotaan vuonna 2014?