Sillä oli ihan ISBN numerokin, eli se oli aikoinaan nk. virallinen julkaisu.
Alla pari otetta siitä:
Aallot sortuvatTuo viehätti koska joskus Suomessa oli tapana järjestäytyä. Nyt siitä ei oikein tunnuta tykättävän..
tuulen painostuksesta
toistensa sekaan.
Valkoinen ja vihreä
vaahto järjestäytyy.
Kaikki on kuulemma muutenkin kunnossa ja hyvin johdettu.
Hyväpä niin.
Tämä seuraava on lyhyt muistuma mereltä, mietin miksi merelle sataa vaikka vettä on horisonttikaupalla muutenkin.
Tuhlausta.
Sadepisara
plopsahtaa huppeluksiin
keskellä merta.
Tämä on ote toisesta runoelmasta, myös muutama vuosi sitten tehdystä:
Kaukana meren poikki
seilaavan laivan kannelle
sataa toisia, samanlaisia sateita.
Sade on tasa-arvoista vettä,
pieniä pisaroita.
Tekstit
2 kommenttia:
Mahtaakohan sielläkin jo paistaa aurinko?
Täällä satoi vain tiiviisti yhden vuorokauden ajan, nyt lentää taas pöly. Tuuli lennättää terijoensalavia eestaas, ja alkaa näyttää kyllä siltä, että lehdet puhkeavat piakkoin, väri on jo keltavihreää.
Merelle ois kiva päästä, mutta oikeasti sinne ei tässä Merenkurkussa taida päästä näillä keleillä oikein millään vempeleellä.
Turkuun asti tuuli ei oikein osunut. Kävimme iltapäiväkävelyllä ja pari kertaa tuulenpyörre kiinnostui hetkeksi minun lippiksestäni.
Pysyi päässä. Lippiksen alta parturia odottavat hiukseni hiukan ottivat osaa tuulen jutteluun...
Lähetä kommentti