Jukka Vieno julkaisi kokoelman Stockan kulma jo vuonna 2010. (WSOY, n. 386 sivua.)
Sivulta 7 kokoelman eka runo:
Lehmiä laitumella. Miksi minun pitäisi olla joku muu?
Kokoelma on laaja, enkä tälläkään kertaa ryhdy sitä sen enempää analysoimaan.
Ei kai siihen liene tarvetta, ainakaan minulta ?-)
Stockan kulma on helppo paikka tehdä tärskyt. Sen kaikki tietävät, siinä on kuuluisa Stockan kello ihan tiedossa ja näkyvissä.
Kutsuuko Jukka Vieno siis ikäänkuin treffeille.
Kokoelman kannessa oleva kuva on "Susanna bathing" vuodelta 1555-56.) Tekijänä Tintoretto, Jacopo Robusti (1518-94.) Jukka Vieno on syntynyt vuonna 1957, Suomen nuoria runoilijoita siis. :-)
Selaillessani Stockan kulmaa kuuntelen kuin istuisin Porin Kirkon urkuparvella. Niiden vanhempien urkujen aikana joita urkuri Juhani Romppanen usein hellästi härnäsi hiljaisuuden ylistykseen aina välillä päästämällä ilmat pihalle lähes jokaisesta urkupillikerroistaan.
(Pitäisikö minun ryhtyä urkumusiikkia kehuvaksi kirjoittajaksi?)
Romppasen lisäksi niitä vanhoja urkuja myös tietenkin mm. Kalevi Kiviniemi härnäsi eloon. Erityisesti kuitenkin jäi mieleen Porin vanhojen urkujen päättäjäiskonsertti. Pori oli saamassa uudet ranskalaistyyppiset urut ja vanhat myytiin Romaniaan. Sieltä tuli urkuri niitä soittamaan. Taustalla oli myös Romanian arkkipiispa, joka piti myös mielenkiintoisen urkumusiikillis-poliittisen puheenkin. Mutta sitten tämä Romanian urkuri pääsi testaamaan uutta soitintaan. Lopuksi hän soitti monien urkurien äänikertatestauskipaleen (termi taitaa olla minun?) B.A.C.H.
Sitä urkujen eri äänien iloittelua; hallittu sekamelska nousi pillien kätköistä kukin vuorollaan aina toista malttamatta odottaa kuin piti jo uusi nootti päästää kaikumaan. Porin puolivanha (vasta vajaa 200 vuottako se on?) kirkko tiiliseinät innosta hiljenneenä antoi sävelkaikujen onnesta pyöriskellä tietämättä mistä sävelet aina tulivat minne menivät, siellä ne silti pyörivät kuin ruotsinlaivalla penskat pallomerellä.
Kun urkuri malttoi nostaa sormensa ilmaan niin näki että hän piti soittimestaan. Lyhyt hiljaisuus häivytti pillien kaiut. Alkoi kuulua yleisön ääniä, uskallettin jo hengittää. Joku taisi yskäistä.
Ja sitten me vähän taputettiin.
sillä hetkellä kuviteltiin pakanuuden kukistuvan lopullisesti, tämä on tarua.
(Jukka Vieno sivulla 144, pitkän runon PAKANAKALLIO II lopussa.) Sivulla 367 Jukka Vieno puhuu toisella kotimaisella runokielellä:
Snowing like never before
I'm going
snowhere
Konstailuako? Mutta vain 7 sanaa ?-)
Jotenkin Jukka Vienon kokoelmasta tulee osittain mieleeni jopa Ron Sillimanin the Alphabet, kuin myös Göran Sonnevin Oceanen. (Bonniers 2005.) Oceanen-kirjan Pokkarilaitoksen sivulta 196 yksi sitaatti:
Sången klingar i alla de tusen orden, deras tungor
Niin ja Sillimanin legaharkkomainen kokoelmahan päättyy Anselm Hollon sitaattiin. (Vastikään sitä on netissä lainailtukin.)
Loppuun vielä Vienoa sivulta 130:
tänne pudonnut. Kenties olenkin tuore minkä lie linnun paska tuolla kaiteella
Tekstit
4 kommenttia:
Meidän Leo oli Muu r.y.:n kokouksessa. Tarmokas puheenjohtaja aloitti kokouksen saarnalla:
"Ja jos yksikin henkilö mainitsee lehmän tai ammumisen niin häntä ei valita johtokuntaan."
Tämä oli ennen Vienon kirjan ilmestymistä ja ilmeisesti on jäänyt kiertämään jonkinmoisena urbaanina legendana.
Idea Muu r.y.:n perustamiseen tuli siitä propuskasta, joka pitää täyttää kun hakee valtion apurahaa. Siinä lukee: Muu (mikä?):
Eli kai siinä nyt lukee Muu, mikäli vielä kysellään jäsenyyksiä.
Ilmankos sulla on noissa Manuscript-runoissas Porin kirkko aika isossa osassa. Minusta se torni veti naakkoja puoleensa. Suntion kanssa tulin kerran jutelleeksi ja se oli sitä mieltä että jossain on reikiä ja että ne ruojat pesivät siellä.
Pääsin jo kerrasti käymään kirjastossa, vähän hankalaa oli, mutta pääsin.
Olin unohtanut Vienon runokirjan, vaikka muistan jo silloin sen ilmestyttyä ajatelleeni että tuo on tärkeä.
Se ehkä johtuu siitä, että Vieno oli samalla vuosikurssilla Mellerin kans ja Mellerin kans tulin puhuneeksi siitä teatterikoulun kurssista.
Ei se vissiin ensimmäinen dramaturgikurssi ollut, josta tulee kirjailijoita. Mutta en muista että dramaturgiopiskelijoita olis ollut kahta enempää.
Ripsa :-)
Ja lehmät kun ovat niin kovin suomalaisia ihmisiä... Parhaat lehmät ovat Miinan lehmät. Toiseksi parhaat ne jotka lypsävät Arlan tölkkeihin juotavaa. Kolmanneksi parhaat ne jotka löntystelevät maalaispoluilla ja kakkivat estoitta pehmeitä lätsäköitä miinoja. Ne pitäisi kai kieltää?
Porin kirkon torni on avoin kaiken maailman tuulille, mutta onko se liian tuulinen paikka naakoille. Miksiköhän muuten kirkkojen ympärillä ainakin ennenvanhaan lenteli naakkoja. Turussa niitä kai jotenkin estettiin, joillekin kai annettiin ehkäisyneuvontaa jollakin inhimillisellä tavalla?
Vai oliko se lähipuiston puluille?
Vienosta ei kaikki oikein tykkää.
(Facebookissa yksi ilmaisi.)
Mutta se että itse ei tajua jotain, kuten esim. koko kustantamon linjaa, niin millä oikeudella se tullaan latelemaan kaikille muillekin ikäänkuin päätetyksi direktiiviksi. (Turun Sanomistako lähtenyt Ntamo-skandaali?)
Melleri oli kyllä myös hyvä. Piti vaan hänenkin kävellä sen yhden auton kanssa samalla suojatiellä.
Autollaan toista autoa vastaan kolaroi myös Ailu, hän toki periaatteessa selvisi siitä, mutta aika pian silti kuoli.
No kuolleita tulee aina lisää, ja nyt tilalle syntyvät rupeavat kirjoittamaan runoja vähän myöhemmin. Vanhemmat eivät tee asialle mitään, eivät tiedä kuinka hengenvaarallista hommaa runoilu(kin) on.
Turussa puretaan lasten seikkailupuistosta kiipeilypatsaita. Minusta ne olisivat kivoja, mutta EU-direktiiviä ne eivät kai läpäisseet. Tilalle kai rakennetaan a) rikkaille rakennuksia, b) älypuisto, c) liikuntainnoitepaikka, d) jonkun ulkomaalaisen ketjun terveys-pika-ruoka-kioski? jne.
Jotakin ongelmia niistä kai on löytynt, kyllähän taapero-ikäiset pitää suojella.
Kaikki yli metriä korkeammat puutkin pitänee vaarallisina kaataa? Niihin voi kiivetä, ja ne voivat Suomen hirmuisissa myrskyissä kaatua ja kaatuessaan muutama huolella katkottu puiston nurmikon ruoho menee epäjärjestykseen?
Vanhemmilla kun ei ole mitään vastuuta omista rasawilleistään enää nykyisin.
Bonusteksti, kolme riviä:
Vaarallinen puu -
tiputtelee lehtiä
ihmisten kimppuun!
Jussi,
täällä oli ensimmäinen hallayö! Lehtiä on tullut alas oikein satamalla. Tekee mieli lähteä ulos, asian tynkiä kyllä on.
Hieno päivä!
Lähetä kommentti