Unten maan runoja

Samuli Lampinen, City in the land of Nod, BoD, 2013, 50 sivua.

ISBN 978-952-286-649-3.

Kuva on Hogsback, Etelä-Afrikasta. Runo sivulla 34:

Hogsback

Every poem is a translation
before it is composed.

Then it clarifies itself
like a mist
out of the hog's back.



Kuvassa maisema jonka nimi on Hogsback. (hog's back pienillä alkukirjaimilla on jotain muuta.)


Kokoelmassa on 39 paikannimirunoa. Kaikki Englanniksi. Jokaisessa otsikkona siis oma paikkakunta.

Käsittäisin Samuli Lampisen visiteeranneen jokaisessa niissä.

Paikkojen googlettaminen ja Yahoottaminen(!) (suosittelen!) voisi innostaa nettimatkailuun.

Päällimmäinen tunne että teoksen yksittäiset tekstit ovat syntyneet kyseisessä fyysisessä paikassa. Muuta paikasta ei nimen lisäksi tarvitse mukaan tarttuakaan? Matkakirjat ovat asia erikseen.

Kokoelma on siis välttänyt turistien perisynnin, mässäillä kaukomatkailun eksotiikalla, kuten että "kävinpä tässä Slussenin nakkikioskilla ja osasin ostaa nakkisämpylän käyttämällä kieliopillisesti ihan oikein Ruåtsin Kieltä!" tms.
:-)

Nodin kielestä? Paikoin tulee hyvinkin täsmällinen tunne, toisaalta Samuli Lampinen toki jutustelee. Vähän kuin kuuluisi vaelluskengän ääni kun polulta vaelluspölyä jää jälkeen iltapäivän kilossa leijumaan horisonttiin viestiksi.

Joku kokoelmaa sitoo yhteen? Kun 39 irrallista runoa on peräkkäinen niin syntyy tuuhea säkki sen sisällä olevista viesteistä.

Ei tarvitse kuin avaa korvansa ja kuulla. Lukea. Omaksua.



Yksi pettymys minulla olisi: odottelin että mitähän Samuli seuraavaksi rustaa julki. Suomeksi. Hänen kielellinen maailmansa nykytila olisi kiinnostanut, ja hän menee ja käyttää pakkoruotsin sijasta tavanomaista englantia.

Sitähän nyt joka paikassa puhutaan. Eri painotuksin, ja sanoilla voi olla erilaisia merkityksiä, mutta kuultuna kieli kuulostaa kodikkaalta.

Tämä maailma puhuu englantia. English.

Tuo runo Hogsback kosketti minua henkilökohtaisesti. Kun aloin raapustella lyhyitä kolmirivisiä tekstejäni englanniksi käänsin niitä ensin suomeksi kirjoittamistani. Nyt huomaan usein kääntäväni suomenkieliseen blogiini tekstejä, joita olen kirjoitellut englanniksi. Ja koska luonnosta en aina olekaan julkaissut niin suomennos saattaa hyvinkin saada erilaisen käännöksen. Kielimaailma minulle itselleni kuvaa samoja tuntoja mutta joskus täysin eri sanoin.

Sitäkö olisi käännettyjen runojen sävellystyö?-)

Joskus käännän muiden maiden blogeista minulle tuntemattomista kielistä (portuguese, ranska) haikuja suomeksi selvittääkseni mistä runo puhuu. Kokeilin Google translaten avustuksella alun runoa suomeksi:

Jokainen runo on käännös
ennen kuin se muodostuu.

Sitten se selventää itse
kuten sumu
pois Hog selkään.


No hog voisi olla vaikka pahkasika?

Kaipaisinko Nodin sivuille rinnalle käännöksiä suomeksi? Kyllä, jos uskoisin että ne ovat alunperin kirjoitettu suomeksi. Mutta en usko niin olevan. Joku teksteissä tihkuvista äänistä väittää että ne ovat alkuperäisiä alkuperäisillä kielellä kirjoitettuja alkuperärunoja.

Alkuperäihminen = aborginaali.


Kokoelma päättyy runoon MÄYRY:

We avoid risks in life
to make it safe
for the death to catch up.

Summer is gone.
It's time to saddle up!

Life is proposal
not a statement
to put your name under.




No mikäs, eikun hypätään satulaan
ja sallikaa kavioiden kopajata



:-)


Tikkis Turussa, kirjamessuilta hengissä selvinneenä 4.10.2013