sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Haiku on haiku vain jos se on haiku

Suomessa on päätetty että kolmirivinen teksti jossa on 5-7-5 tavua on Haiku.

Havaitakseni niitä kirjoitetaan paljon.

Alunperin haiku oli ketjurunon aloitusruno, josta se eriytyi Japanissa haikuksi. Eritoten Bashoon kunniaksi noin on todettu.

Määritelmä on levitetty niin laajalti että se lienee muuttunut runouspoliittiseksi tosioksi, eli faktaksi.

Ja mikäpä siinä.


Englanniksi haiku ei ole niinkään sidottu tavuihin kuin mielestäni oikeampaan eli sisältöönsä: "Haiku tapahtuu (luonnossa)."

Englannin kielessä 5-7-5 toteuttaisi perinteiselle haikulle liian rönsyilevän sisällön joka jo syö lyhyessä runossa sen ydintä. Toki tähän löytynee oitis kymmenentuhatta poikkeusta todistamaan että noin ei ole.

Suomen pitkänomainen kieli tuntuu aika ajoin sopivan erinomaisen hyvin haikun määrälliseen mittaan. Sisältöä ei tule liikaa ja 5-7-5 tavuun kuritettu ilmaisu mahtuu vielä hengitettyyn puheeseen.

Suomeksi siis parasta olla hiljaa eikä sotkea.

Suomessa on julkaistu mielenkiintoisia haiku-kokoelmia joissa on mielestäni yksi vika heti ensilukemalta: Koska haikussa on lukijalle päällisin puolin hyvin vähän kiinnekohtia tarvitaan haikujen viereen sitä tukevia palikoita?

Esimerkkinä Kai Niemisen upea käännös Santokan haikuista. Niitä on riittävän usea.

Alle irrotin yhden vanhan kotisivuni tekstit tänne ja otin omaksi ilokseni tilaisuuden jutella niistä vähän:



Sumuinen ilta --
katuvalo taistelee
elintilasta.

5-7-5! Lähenee aitoa haikua. Mutta vuodenaika on kuitenkin kaupungin city-luontoon liittyen hakusessa. Sumu? Kevät-kesä-syksy, miksi ei talvikin. Jääkö jäljelle luokitukseksi vain senryuu?


Sinkku
sadepisara jäätyy
kuralammikkoon.

2-7-5. :-( Mutta olisi muuten haikuainesta, eikös. Selkeästi alkutalvea, tai loppysyksyä. Ja sana sinkku yhdistää sadepisaran ihmispoloihin? Voisihan sitä muotoilla, jos haluttaa. Vaikka rivi 1: yksin jätetty, vaikkapa ?-)

Marraskuun myrsky --
sadekuurot leikkivät
ympärilläni.

5-7-5! Vuodenaika on julkeasti sanottu, lukijalta jää arvaamisen riemu. Sillä varauksella kuitenkin haiku?



Sateenvarjo suojelee
marraskuun myrskyä
nurin niskoin?


No niin; 7-6-4. Sen saisi helpostikin 5-7-5 mutta pitäisikö? Teksti alkaa sanalla Sateenvarjo. Pitkä sana ja sillä sipuli. nurin niskoin voisi ilmaista monellakin tapa. Mutta kuka on nurin NISKOIN, sateenvarjo vai sen kantaja.
Mitä arvoa kalenterin määritelmä "marraskuu" tuo. Tuskin muuta kuin että teksti on marraskuisesta sarjasta. Sana liittää tekstin sillä sanalla muihin.

Repaleiset pilvet
roikkuvat taivaasta
jalat maassa.


6-6-4. Suomea ajatellen tulee mieleen syksy, alkava lauha talvi kun lounaiset myrskyt riepottavat lämpimältä mereltä omia viestejään. Maanläheinen? Yhteys taivaan ja maan välillä. Lähenee myös senryuuta? Minua tässä viehätti aikoinaan jonkinlainen akrobatia, taivaan pilvet voimistelevat maahan asti. Tulee notkea olo.


Äkkisade
kostuttaa
vanhan rouvan pyykit.


4-3-6. Kyseessä oli tapahtuma keittiön ikkunasta, pihalla naapurin vanhan rouvan pyykit ja äkkisade. Katastrofi?
Senryuu se lienee?


Koleaa --
märkää sammalta
vanhalla katolla.


3-5-6. Kyseessä ihan henkilökohtainen juttu. Kauan sitten ihastuin sanapariin kolea, kolea. Ja Niemisen kuan-kuan sanapariin. Myös katto teemana liittyy tuon ajan sisäisiin juttuihini, joita lienee turha selitellä. Vanha oli ukkeli mutta tässä katto on vanha jne. Jonkintasoinen tervehdys Pertti Niemiselle...


Mutainen tie,
nastat yrittävät
olla lipeämättä.


4-6-7. Maantielle menevän mieli, joskus kävimme mummolassa hyvinkin myöhään syksyllä. Ja toki talvellakin. Nastarenkaita alle ja turvallisuus on hoidettu? Mutainen? Lämmin alkutalvi?


Pidä pintasi, nasta,
matalapaineet ovat
vain täällä ulkopuolella!

7-6-8. Muistaakseni tämä on kirjaus alunperin englanniksi kirjoittamastani. Rönsyävä käännöskö siis vain.
Ja lähenee proosaa. Runoksi siinä ja siinä.



Marraskuun päivä ei ehdi edes valjeta kun jo taas pimenee.


Paleltaako
minun polkupyörääni
yhtä paljon?

Vähän samaa sarjaa kuin edellä, on käännös. Mutta sujuu lyhytrunonanikin.
Sikäli japanin henkeä että eihän minua palella mutta polkupyörääni paleltaa?

Kirkas katuvalo
keskellä harmaata
pitää suunsa kiinni


- Ihan hyvä lopetus tälle rupattelulle.


Jos oikein tiukasti tulkitaan niin haiku voi olla haiku vain jos se on piirustettu japanilaisin merkein?

Sanat merkitsevät jotakin ja sanojen piirros on myös erikseen nautiskeltavana.

Itse olen ruvennut kutsumaan lyhytrunojani kolmirivisiksi. Mutta miten suhtautua Santokaan joka huolettomasti piirtelee vaikkapa kaksirivisiä, upeita haikuja.


Lähdeteksti on kertaalleen käynyt netissä vuoden 2006 tienoilla.


Tikkis






5 kommenttia:

Sami Liuhto kirjoitti...

Itse olen kirjotellut muutamia palindromisia haikuja, ja silloin olen ajatellut että toi 5-7-5 on syytä pitää voimassa samoin kuin kolmen sanan haikuissa, joissa joka rivillä on siis yksi sana. Tai nimihaikuissa. Tuolloin tavurajoite tuntuu mielekkäältä. Semmoista vuodenkiertosarjaa olen kirjoitellut, kolmiosaista, missä on ensimmäisessä viisi, toisessa seitsemän ja kolmannessa viisi haikua. Yhteensä haikuja on 19, kun mukaan lasketaan nimi ja osien nimistä muodostuva haiku.

"Jos oikein tiukasti tulkitaan niin haiku voi olla haiku vain jos se on piirustettu japanilaisin merkein?

Sanat merkitsevät jotakin ja sanojen piirros on myös erikseen nautiskeltavana."

Jos haiku koostuisi yksitavuisista sanoista? Sellaista haikua olen joskus väsännyt. Muodostuisiko silloin japanilaisen kirjoituksen tavuluonnetta lähestyvää runoutta?

Toinen tie on kalligrafian tie, että tekisi "japanilaisia" merkkejä.

Tämmöisiä aatoksia syntyi Vätissä kun luin tämän mielenkiintoisen merkinnän!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Sami:-) haiku joka on haiku myös takaperin luettuna, ja se on oikea haiku eikä lattea muotojäljitelmä, vuodenaikasana löytyy ja siinä tapahtuu nyt. Jaahas. Se tarttee nähdä.

Sellaisia ei ainakaan japaniksi ole kai olemassa? Onko kotoisa kielemme myös palindromille oivallista kasvualustaa...

Suomessa ei tuota haikun perusmääritelmää uskalla edes julistaa, tulee turpiin... Itsekin fuskaan vähän väliä.

Mutta tärkeintä on kai liike. (Tuon muistan Ailu-vainaan keskusteluista kun istuskeltiin Pättikässä jonkun tievan takana ja tyhjennettiin tuomani Rose-viiniputeli.) eli mikä on runoissa, kuvissa, lauluissa, joikuissa, tekstissä tärkeintä. No liike. Sanoitse runoihin tehtynä.

Kun joku liikkuu niin on kiva olla siinä läsnä.

Haikuista liikaa sorvaamalla tahtoo ekaksi kadota verbi. Liiku siinä sitten edes tämän Juudas Taddeuksen mukaan nimensä saadun tuulen liepeiden vertaa.

olen nyt junassa, kiskot vievät kohden itää... (Miten niin kiskot vie, veturissa on sähkömoottoreita ja ministeriö maksanut Fortumille sähkölaskun, se tätä junaa vienee?)

Nyt taidan ottaa santsimukillisen teetä.

klo on 07.40 tätä uuden pimeän hämärän aikaa. Eikun moro!

Maurice kirjoitti...


Howdy Tikkis.san

Kiitosta, erinomainen oppitunti.
mutta entäs liike, zen filosofiassa
mikään ei liiku, on vain nyt.

terv. vanha sofisti maurice

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Maurice, niin. Joo. Kun mikään ei liiku vaan on vain nyt. Niin hetken kuluttuakin on nyt, eli aika onkin liikahtanut, eteenpäin. Koska on taas nyt?

Mietin joskus aikamatkailua: jos teoriassa voitaisiin palata vaikka 1000 vuotta taaksepäin, niin missä kohtaa avaruuden koordinaateissa se olisi? Voisi olla melko yksinäistä, tai jotain siltä väliltä? Koska avaruus liikkuu koko ajan. Mikä on paikoillaan?

Itseasiassa kun alan miettiä zeniä rupeaa päässä vilistämään tämän kaiken mieletön vauhti? Täysi työ pidellä kiinni kahvoista.

:-)

Päivi kirjoitti...

Hei,hienoa lukea kirjoituksiasi haikuista ja tietysti myös haikujasi.Pidän niistä. Olen itse tykästynyt kirjoittaa haikuja,jostain syystä,juurikin sen ajatuksen saada tiivistettyä ilman että henki häviää...En kyllä tiedä sitten ovatko yritelmäni haikuja vai mitä :)