sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kaarlo Isotalo



Kaarlo Kustaa Isotalo (20.9 1918 Pyhäjoki – 2. 7.1989.) Vuodesta 1950 alkaen hän julkaisi yli 30 teosta, runoja, romaaneja, elämäkertoja. Pääasiassa kustantaja oli Karisto.

Asuimme 1960-luvun loppupuolella Kallen naapurissa Airikintiellä, Raunistulassa. Sitten talo purettiin ja jouduimme muuttamaan erilleen.

Yhteyttä pidettiin satunnaisemmin. Minä olin kuitenkin myös merimies, ja olin siis paljon poissa maallisista maisemista.

Kuva Kallesta yllä oikealla on Kirjamessujen Kalle-näyttelystä kameran linssiin tarttunut. Tekijänä tiettävästi Laukkanen. Copyright siis!


Harri Kumpulainen julkaisi Turbator-kustantamossa kirjan Isotalon Kallesta, nimeltään KALLE.
(Turbator 2013, 72 sivua, jokunen kuva.)
ISBN 978-952-7012-04-8. Hinta messu-alennuksella pienen setelirahan verran, eli 10€.


Minulle Kallen arvot sopivat hyvin. Kalle oli ollut töissä eli hän tiesi myös miten maailma elää ja toimii. Monet kirjailijoista ovat vain kirjoitelleet runoja ja vuorotellen apuraha-anomuksia. Sydäntäriipaisevimmat tekstit syntyvät niistä valituslauluista kun runoilija on sormi vihasta pystyssä siitä että joko apurahaa tuli taas tällä kvarttaalilla liian vähän, tai joskus jopa ovat jonkun jättäneet kokonaan ilman. On joillakin toki muutakin sanomista.

Kallen aikaan meille ei apurahoja sadellut niin runsaasti ja usein. Itseltäni ovat viime vuosina apurahat kielletyt kokonaan, olen liian vanha. Maailma on nuorten. Ja äänekkäiden?

Jossakin vaiheessa "Helsingin Herrat ja Rouvat" kuitenkin rupesivat Kallellekin apurahoja suomaan ja Kallen yhteiskunnallinen elämä siltä osin ajoittain rauhoittui. Entisenä hitsaajana Kallen keuhkot eivät hänelle enää entistä metallimiehen ammattia sallineet, tai suoneet.

En tiedä saiko Kalle keuhkoistaan eläkettä, olisi kuitenkin pitänyt.



Keskustelimme Kallen kanssa usein, ei välttämättä kirjoista mutta tästä elämästä. Silloin termiä kvarttaali ei vielä käytetty niin törkeästi tarkoitushakuisesti kuin nykyisin. Minusta Kallen yhteiskunnalliset arvot olivat "riidattomia". Maailma oli kuitenkin kunnossa vaikeuksista huolimatta. Persujen suosimia julkisia mielennäytöksiä ei tullut edes mieleen. Maailma kulki, kuten Kallen asunnon puutalo-parvekkeelta näki savisen Aurajoen virtaavan kohden Ruotsia.

Kallesta oli 1960-luvulta joku lehtisenttari kirjoittanut että Isotalon Kalle, Turun ainoa kirjailija. Kun Kallen kanssa perustettiin Lounais-Suomen Kirjailijat ry.tä Turkuun niin heti perustamisvaiheessa meihin liittyi reilut parisenkymmentä kirjailijaa. Kävimme Kallen paikalliset aivomuistitietokannat läpi ja täydensimme sitä Kirjailijaliiton silloisella jäsenluettelolla. Myös usea ruotsiksi kirjoittava kirjailija liittyi heti mukaan.

Järjestimme usein erilaisia kirjallisia matineoita. Turun ja Lounais-Suomen kirjallinen elämä kulki ja oli hengissä.

Lienee tuo hengissä vieläkin?


Aikaisemmin Kallesta raapustamiani juttuja:

http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2013/05/harri-kumpulainen-ja-kaarlo-isotalo.html


Tämä on Mataleenan blogista:

mataleena.blogspot.fi/2013/05/tyolaiskirjailija-kalle-isotalo.html



Aika ajoin Kallen kirjoja näkee vieläkin divareissa. Meillä ne on lähes kaikki jossakin.


Terveisiä Kallelle! Ja toki saman tien Anullekin!

Ei kommentteja: