Jukka Koskelaista lukiessa

Jukka Koskelainen
Omegan jälkeen
Sarjoja ja varjoja
Tammi 2013, 96 sivua.

aamuyön kiirastulen jälkeen 

    vai onko nyt uusi päivä? 

missä sumu valtaa maiseman,
    kuvastimen


joka vaeltaa horisonttia pitkin 
      joku vaeltaa

ja levittää kätensä

kohti seuraavaa

ote sivulta 92

Koskelaista lukiessani nautiskelin tasaisesta kielestä. Virheetöntä?



Mieleeni nousi hänen kanssaan kerran käymäni keskustelun aloitus; esitin ajatuksen että missä ovat Väli- ja Etelä-Amerikan espanjankielisen kirjallisuuden hiljaiset juuret.

Euroopassahan niiden olisi oltava. Eihän ole kuin muutama sata vuotta siitä kun Eurooppa alkoi Ameriikkaa riistää viemällä sinne omat valtiaansa. Itsestään selvänä pidettiin oikeutta sisäistyttää koko manner Euroopan ylivertaisuudelle?

Kahdenvälinen keskustelumme jäi avoimeksi, juna lähti ja jäin kysymykseni kanssa keskustelemaan yksikseni.-)

Kun nyt lueskelin Omegaa muistin Ameriikan puolen espanjankielisen kirjallisuuden.

Toistaako runoilija (Koskelainen nyt) niitä lukumaisemia joissa on nautiskellut? Tottakai?

Mistä itsekunkin runoilijan hengitys saa happensa? Ympäriltään, mistäpä muualta.




Seuraava liittyy NTAMO-kustantamon rääpimiseen Turussa (nk Ntamo-gate) jossa NTAMOn syntinä olisi kokoelmien toimittamattomuus. Runokokoelmien toimittaminen tarkoittanee että yksittäisiä runoja muokataan kustannustoimittajan mielipiteiden mukaisiksi. Että sitä ei olla tehty Ntamossa koettiin eräillä tahoilla nyt synniksi. Oi voi.

Muistelen joku vuosi sitten erään Runo-Kaarinan voittajaa raadin jäsenille hiukan ihmetellessäni ja kysellessäni sain viestin että sinä vuonna Kaarinaan tuli selkeästi liian hyvin kirjoitettuja kokoelmia. Kirjoittajat olivat oppineet (liian valmiiksi?) ja se näkyi siinä määrin että raati valitsi voittajaksi yhden. Jossa siis ei valmiudet kirjoittaako häirinneet. Jäin sanattomaksi hooksi. Mikähän oli raadin oikeat ajatukset? Kuulinkohan oikein?

Milloin runokokoelma tai runo on liikaa hiottu?

Tai mikä pahintako, onko alunperin ollutkaan mitään mitä hiota. Hiomapaperiin ei olekaan mitään mitä irtoaisi?

Aika paha ajatus?

No senvuotinen Runo-Kaarina oli erilainen, joka toki sinällään on välillä ihan piristävääkin.


"Klubi piristää, Klubb piggar up" vai miten se 50-60 luvun Turun torin reunan katolla hihkunut Klubitupakan (Rettig Oy) mainos julisti. Tiettävästi mainoslause oli itsensä Olavi Paavolaisen kynästä.

Nyttemmin tupakkia ei saa julkisesti mainostaa. Se on rikollista.



Ntamo-gaten yhteydessä yksi sen pääpuuha-riekkujista julisti Ntamon lisäksi myös Otavan ja WSOYn runoilijat "paskoiksi". Hänellä oli siihen kai vahvakin taustatuki? (Tai käsky?)





Tammi säilyi aggressiiviselta mustamaalaukselta. Eli Koskelaisen Omega saa Ntamo-Gaten teilaajien mukaan hyvinkin olla seuraava Tanssivan Karhun ehdokas ja voittajakin?!


On tämä simppeliä.

se mikä vetää naruja kulissien takana,
    määrää meille neron ja narrin osan, 
       kaataa vesisangon niskaan

(Sivulta 10.)


Ps. Tapojeni mukaisesti en uskalla Koskelaisen Omegan runous-kirjallista analyysiä edes yrittää. Eikö tuo riitä että lukukokemus innoitti nuokin ajatukset kehiin.

Mutta kyllä lukukokemus ihan positiivinen oli, näitä NTAMO-gaten riekkujaisia vieläkin haukkoen.




Turun Raunistulasta, pari yötä lämpömittari jo miinuksella kayneenä. Hui kuitenkin.


Tikkis