maanantai 14. toukokuuta 2012

Runoja lukiessa

woo, 
              
                    eivät vastaa
             kysymyksiin

                        talvella lukulamppu 
                  lämmitti 
                      makuusängyn tyynynpäätyä




yuh, 
                   kurniva maha
                            on kaasua


             auringossa palaa kaikki 

                  äänekäs helium ääntelee




     ilmavirtaan 
              sekoittuva 
                       ihmisen kauppakassi 

               hanare

           päivällä ei muistella kuuta 

               pöly siivoutuu 
                  isoksi möhnöksi 
                           nurkkiin

            suojassa, pelkää
               raivotuulta


                      arashi,
                  yamo mo arashi 

             nuoltuaan kukkulan rinteet 

                      myrskytuuli 
                            vanhenee

             ihmisen kokema ikä 

             onko 12-vuotias jo vanha 


                    you kochoo 

                 tyynellä 
                    lämpimässä hoippuva 
                           perhonen 

                 lienee humalassa 
                     kuten muurahainen



Miten kansakunta
voi olla selvä
jos sen edellytetään
tuottavan alkoholiveroilla
lisäarvoa



kävely 
                antaa aikaa ajatella
                     että askel 
                         on tärkeä


And so they went on, the fourbottle men, the analists, ungu-
am and nunguam and lunguam again, their anschluss about her
whosebefore and his whereafters and how she was lost away
away in the fern and how he was founded deap on deep in anear,
and the rustlings and the twitterings and the raspings and the
snappings and the sighings and the paintings and the ukukuings
and the (hist!) the springapartings and the (hast!) the bybyscutt-
lings and all the scandalmunkers and the pure craigs that used to
be (up) that time living and lying and rating and riding round
Nunsbelly Square.


(Finnegans Wake)


Ihmisen hengitys 
             laimentuu 
                       alituisissa
           tuulissa

         minne happi virtaa 
                 yhtyy 
                       hiileen

         maan alla väijyy 
                 rikkiä,
                          häkää, 
-mies

         hiki ei ole vettä 
         vaikka hiki tarvitsee vettä?




             Kävellä joen yli 
              kastelematta kenkiä 

             ota ne pois;
               pane kengät Lidlin muovikassiin



         Sillanrakennus on pysyvä 
                  saavutus
         saavuttaa vastaranta 

                        Kiiski 
                    on syötävä
                        sintti  

           syömisen himo

               juoda suoraan pullosta 







Ts'heih shih shwo urh puh yu


70 mielipidettä
ei voi yrittääkään olla
samaa mieltä


Äänestys on hyvää demokratiaa
vain jos sen tuloksena
on kelvollinen tasatulema


tomo suzume 

           ystävällinen varpunen 
           paskoo piikkioksalle 

              tarkkaa puuhaa


         vastaan heille 
             ohikulkiessani: 
              "tsirptsirpt isellesi!"





                  Toistuuko 
                     ihmisen verenkierto 

                  virtaavan joen olemuksessa 

                  sorsat 
                         ja lokit 

                                       paskovat
 
                  suoraan virtaavaan veteen



Tämä on mielipide, tai kannanotto siihen että
kun vesi virtaa
joki on joki



Lähteitä: The Chinese Unicorn, Finnegans Wake, ja Bashoo's Selected Haiku.

10 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Juhani,

siis EI Finnegan's Wake, vaan Finnegan Wake? Joycea vai ei?

Ällistyttävästi pysähdyin siihen ja rupesin miettimään että pitäisikö kirjaa yrittää lukea mikäli se nyt sitten oli se.

Voisi olla vain tulkinnallinen juttu, eli saisi kertoa ittelleen ihan minkä tarinan sanoista tahtoo kutoa.

Ja muut siinä välissä japania. Olen kuullut ihmisistä jotka ovat tavanneet Gary Snyderin, tykkäisit siitä varmasti! Semmoista elämää ja aikaa, jolloin runoja syntyy itsestään ja niillä kommunikoidaan, eikä pröystäillä!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Pahus; moka! Mutta hei, alunperin siinä ei ole tuota genetiivin heittomerkkiä, vain pelkkä plain s?

Siis korjasin ... Kiitti terävästä huomiosta!

Muutin myös lainaukset kiinasta ja japanista kursiiveiksi, ajattelin että on reilumpaa silleen?

Nuo kuvat ovat siis klassista kiinaa, ja mielestäni erityisen kauniita. Ovat tuosta kiinan kirjasta.

Osa ascii-teksteistä on tuosta Bashoo Haiku kirjasta. Siinä ei ollut kanjia, oli vain nuo foneettiset selvennykset jotka pitkälle länsimaiselle lukijalle riittänevätkin.

Mietin jonkin aikaa että pitäisikö niiden kanjimerkitkin kaivaa, mutta sitten unohdin. (Tahallani.)

Yleisimmät japanin sanat tulevat äkkiä tutuiksi kun niitä aikansa tavailee rinnan käännösten kanssa.

Japania en osaa mutta tuota klassista kiinaa olen joskus opetellut kai parisensataan merkkiin asti.

Mutta vain lukemaan; yhden runon olen kirjoittanut suoraan kiinaksi. Ja käänsin sen yhteen kokoelmaani.

Siitä on aika kauan. Aikaa siis.

Gary Snyderhan osaa japania aika hyvin. Mainio tyyppi, siinä olen myös samaa mieltä.

Kävin tänään kuuntelemassa Leevi Lehdon luentoa Ulyssyksesta, - vai miten se piti tavata, mainio luento. Taitaa tulla tosi mielenkiintoisen siitä uudesta käännöksestä!

Tullessa paluujuna oli puolituntia myöhässä, mutta lisäaika ei riittänyt Sudokun ratkeamiseen.

Oi voi, olenkohan tulossa vanhaksi?

Ennen juhannukseen pääsyä enää kolme Hesan keikkaa, kai ne kestää.

Anonyymi kirjoitti...

你好,我的老朋友!

Anonyymi kirjoitti...

你最近怎么样?

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Anon: thanks, and if u asked how i'm now I'm ok, thank you!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

美麗的早晨!

Ripsa kirjoitti...

Joo, ei heittomerkkiä, mun moka.

Jaahas, ja kumpaakos kieltä tuo anonyymi kirjoittaa?

Meidän isännällä on ollut kiinalaisia opiskelijoita ja he eivät ymmärrä noita vanhoja merkkejä lainkaan. Leo nimittäin opiskeli kiinalaista maalausta ja kalligrafiaa vanhan kiinalaisemigrantin oppilaana joskus 15-vuotiaana, ja niitä runoja on joitakin täällä vieläkin, yllä opettajan yksi tussimaalaus, bambunoksa.

Sitä ei uskalla juuri pitää seinällä, koska aurinko ei vissiin tee sille hyvää.

Sen sijaan semmoinen itsehierretty tussi ei mene miksikään. meillä on kivi ja tussipuikko ja semmoinen astia, josta tulee tippa kerrallaan vettä.

Snyder ei ilmeisesti kummiskaan asunut siellä luostarin sisällä Japanissa, vaan rinteessä yhdessä talossa, mutta kävi päivittäin opiskelemassa luostarissa. Kaksi vuotta.

Japaniin ei oikeastaan kuulemma sovi merkkikirjoitus niin kuin kiinaan, en tiedä miksi ei.

Nyt pitää hakea kortisonia, aurinkoihottuma puhkesi kahdessa päivässä. Taitaa olla intensiivistä tuo valo tähän aikaan vuodesta.

Ripsa kirjoitti...

Piti vielä sanomani, että tarkoitin täyttä totta: luin sen pätkän Finnegans Wakea ja minulla oli semmoinen fiilis että tajusin mitä Joyce kirjoitti.

Tavallaan se on metakieltä, mutta siitä johtuu sitten myös se, että merkityksiä on lopulta aika yksinkertaista hakea ympärillä olevista sanoista, jopa sanasta jota kulloinkin tuijottaa.

Antaa vain assosiaatioiden laukata.

Ennustukseni siis on, että sitä ei saada koskaan suomeksi! Olen viimeksi 20-30 vuotta sitten yrittänyt lukea kirjaa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Ripsa:

Jotenkin samaa mieltä Finnegansista. Selaan sitä aika ajoin, en ymmärrä päällisin puolin paljoakaan mutta tulee tunne että keskustelen sen Finnegansin kaa. (=Finn Again Wake, kuten hän itse sanoi). Sanoista tulee usein muita kieliä, saksaa, germaniaa jne. Baabelin legorakennus.

Rytmi on huisia. Sen varassahan se teksti kai eniten etenee.

Miten sitä suomentaa suomeksi kun joka toinen sana on miellejohtuma ties mistä.

Voihan sen kanssa tehdä keskusteluversioita; olisko se sitten Joycea.

Tuo Leevi Lehdon uusi käännös Ulysses'sta maiskututtaa; sain kolme liuskaa maistiaisia.

Kiinasta: Mun käsi on senverran harjaantumaton että en kai enää opi pensselin asentoa... Piirtelin niitä ihan vaan tavallisilla kynillä.

Tuo anon on silkkaa ja pelkkää kiinaa, ihan selkeää. Googlekin sen kääntää.

Japanissa käyttävät kai noitakin, mutta niiden lisäksi heillä on foneettisimpia merkkejä? En ole perehtynyt; siltä ne näyttävät.

Kiinassakin joku merkissä oleva osa määrää miten se lausutaan.

Muistelen. Joskus tulee mieleen että kertaisin taas ne mitä aikoinaan opin.

Mulla olis jossakin tussikiviä, pensseleitäkin olisi, mutta eikös ihan pienet lasten piirustustussikynien kokeisen huopakynätkin ole aika hyviä kirjainten (ÄH, sanojen) piirtelyyn.

Mutta kiitos että kerroit, jään kiitollisuudella maiskuttelemaan.

Jos olisin nuorempi voisin lähteä kukkulan rinteille asustelemaan, erokoksi. Aina iltapäivisin sieltä voisi kiipustaa alas kaupoille. Ennen pimeän tuloa taas takaisin, sytyttämään tuli hellaan ja toti-, eikun teevettä keittelemään!

Oi erakon hurjaa elämää!

Ripsa kirjoitti...

Sellaista elämää minä elän täällä keskellä pikkukaupunkia.

Olen aivan uuvuksissa kun sukulaisperhe tuli kylään, lapsia ja kaikkia. Jos asuisivat lähellä, ei tarvitsisi niin kovasti miettiä mitä ne tarkoittavat milläkin asialla.

Perheiden/sukujen pirstaloituminen on mennyt aivan liian pitkälle. Leo on parastaikaa äitiään ja veljeään katsomassa Oregonissa. Jossa siis Snyderkin teki Reed Collegessa lopputyönsä joskus 50-luvulla.

Leo opiskeli kuvataiteita. Mutta Portland State Universityssä.

Erakkous ei ole tyhjä tila missään nimessä. Olen vähän sitä mieltä, että kirjat eivät koskaan petä. Niiden kanssa voi olla eri mieltä, mutta ne ovat kumppaneita.

Ihmisten kanssa tulee aina jotain hakauksia, mikä on omituista, kun aattelee että ihmisethän niitä kirjoja tekevät. Sinäkin ja jopa minä.