Turun kunnankirjastossa oli lauantaina pari kirjallista tilaisuutta, jossa ensin virolaistaustainen (-jne) runoilija Igor Kotjuh. Jukka Mallinen (kuvassa henkilö vasemmalla) haastatteli ja johdatteli.
Mietin monikielisyyden hedelmällisyyttä, jatkona Mallisen perjantaiseen Brodsky-Nabokov-Makine - alustukseen.
Asuuko ihminen kielessä. Missä kieli meissä asuu.
Sanovat jääkauden jälkeen kansojen tavatessa toisiaan ja asettuessaan jään vapauttamille asumispaikoilleen ryhtyneen puhumaan sitä kieltä mikä oli elinkeinossa kulloinkin tarpeen.
Niin helppoa se on aikaisemmin ollut?
Kun Suomessa tulee ulkomaalaisen kanssa kommunikoitavaa niin refleksinä on kytkeä toinen kotimaisemme, englanti, päälle. (Jos halutaan vaieta ja alistua niin silloin otetaan pakkoruotsi.-)
Kuunnellessani Mallisen ja runoilija Kotjuhin analyysiä maailmasta joka on monta kieltä mietin montaa asiaa.
Joskus erittelen asioita päähäni kuten japanilaisia haikuja; elementti kerrallaan. Sidos muodostuu näkymättömistä siteistä, säikeistä.
Ei ole epäilystäkään että ihmiskunnalla olisi yhteinen vapaasti sujuva kieli ilman pakkoakin?
Lainaan loppuun lyhyen tietoiskun, copyright by Internet:
Igor Kotjuh (s. 1978) on vironvenäläinen kirjailija. Hän kirjoittaa pääasiassa venäjäksi. Kotjuhilla on venäläiset sukujuuret, mutta hän on syntynyt virolaisessa Võrun kaupungissa. Hän pyrkii olemaan eri kulttuureja ja kieliä yhdistävä henkilö. Hän on myös julkaissut runoja viroksi.
Yritys kumppanuudeksi on ensimmäinen Kotjuhin suomennosvalikoima. Kirja on merkkitapaus, sillä Kotjuhia ei ole tätä ennen julkaistu edes suomalaisissa lehdissä. Käännöksistä vastaavat Jukka Mallinen ja Hanna Samola, jotka ovat kuin kotonaan Kotjuhin runojen maailmassa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti