sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Mietin usein miksi lyhyetkin runot ovat niin usein pitkiä.

Voisiko niistä kuluttaa joutavat ainekset pois,
kirkastaa liian löysät sanat,
leikata poikki epäolennaiset solmut.

Olisi kuin koiperhonen joka hyvässä uskossa munii villavaatteisiin.


Oi! Koiperhonen!
Villahousut tuulettuu
vaatekaapissa.

Ei kommentteja: