vuoristojärvi ...
kahden Linnunradan välissä
veneen narina
r3 kenties myös: ... kitisevä vene ... ?
copyright Michael McClintock, suom. j.t.
Allaoleva oli minun, sijoituin 16 muun kanssa 0-pisteläisten laajaan joukkioon:
avaruusmatkailijat -
otsonireiän läpi
hyppiviä säteitä
Juhani Tikkanen
Mietin kesäkuun aurinkoa ajatellessani että mistä ne säteet tulevat jotka livahtavat maapallon otsonisuojauksen reikien läpi pomppimaan (iloisina?) maanpinnalle asti.
Eivät ne taida sen kummempia avaruusmatkailijoita olla, auringosta maahan. Helppo juttu?
Tekstit
4 kommenttia:
Juhani, toi eka, siis r3: narina on parempi, koska se on ääni, eikä sulla ole ääntä muualla.
Vai onko tossa joku sääntö, siis eri aisteja tietty määrä?
Viimeisessä, omassa runossa: panitko reijän kahden tavun vuoks? Eikö sen pidä olla reiän? Mutta pitää olla just eikä melkein tavut?
Minä kyllä tykkään näistä ihan kamalasti!
Kiitos tarkkuudesta! 'Reiän' on toki oikein; minä turkulaisena sanon vahvemmin että reijjän...-)
Käynpäs korjaamassa!
Tavuista:
Koska kyseessä on käännös niin tavujen kanssa ei voi olla kovinkaan ankara; muuten on tuloksena jotain mitä alkuperäisessä ei ole hajuakaan.
Toisaalta silleen aika paljon olen nähnyt etenkin tankoja suomennetun. Oikeastaan niinkään valitettavasti; kääntäjä tulee tehneeksi alkuperäisen innoittamana ihan oman juttunsa, ja onko se niin suuri synti?
Juu 'narina' on jo täällä kotona keskusteltu Mataleenan kielikorvan kanssa sovussa. Originaali sana olisi foneettisesti lähempänä kirskunaa. .-)
Aistien sääntöä ei liene; hyvästä haikusta toki huokuu jokin inhimillinen, joka tietenkin aika usein on runoilija itse, mutta japanilaiseen tapaan ei kuulu itseään niin korostaa vaan se tehdään hienovaraisesti hellällä sanallisella vipuvarrella.
nk. Sääntöjä voi noudattaa jos silleen tulee käyää tekstiä, mutta jos vähän sooloilemalla saa parempaa jälkeä niin mielestäni totta kai saa 'fuskata'. Eikös.
Oli muuten hassu juttu, en pitänyt kitinää äänenä, narinaa kyllä. Se voi johtua siitä että ihminen on nariseva, kitisevä ihminen taas on jotain muuta, ehkä vauva.
Kirskuna kuulostaa oikealta isolta tapahtumalta (A.Mellerin mukaan: Mantereet liikkuvat yöllä...), se olisi hieno sana ja vielä kaiken lisäksi onomatopoeettinen. Mutta mikä sen kanssa? Laiva? Vene? Alus? ei taida sointua mikään.
Siinä olisi iso RYSKIS ensin ja sitten kirskumista. Vene hankaa?
No sinä se olet entinen seilori, joten tiedät.
Jos tavujen laskeminen ei ole a ja o, niin sitten tilanne helpottuu. Terveisiä Mataleenalle, mitä hän sanoi kirskumisesta ja narinasta?
R3 voisi olla myös peruslausekin kai:
vene narisee
mutta joku siinä senverran tökkii että olkoot tuo mikä on? Alkutekstiä en pannutkaan, se on tämmöinen:
mountain lake...
between two Milky Ways
the creaking boat
Michael McClintock
Creak: Narista, narahtaa, natista, kitistä.
- Mutta myös pettää (paineen t. rasituksen alaisena), josta tässä nyt kuitenkaan ole kyse; vene joka järvellä kelluu peräti kahden Linnunradan keskellä!
Nämä jotkut tulee niin sisäistettyä päähän että kieli häipyy niistä. Ovat siis kai kuvia päässä.
Vuoristokin ei ihan oikein (mountain) mutta jos ollaan vuorella ja siellä on järvi niin melkeimpä siihen tarttis saada järven toista laitaa tukemaan toinen vuori. = Vuoristo?. (Jollei tulivuoren kraateri, johon en kuitenkaan nyt usko.
Tuota R1 kuvasta tulee muuten yhtä sun toista ajatusta: miksi kiivetä ylös vuorelle? Joku hilannut sinne paatin. Ja järvi on isohko koska aaltoja joista Linnunrata peileilee tublaten. Ja näennäisen hiljaisessa maisemassa mukana aaltoja tekevä tuuli, tai toinen muskelivene ohittanut paikan. Creaking sana kahlitsee kuitenkin homman intiimiksi. ?
Eikä vuorijärvillä muskelipaatteja ole; vesitasoja toki.
Helikopteri
pörrää järven rannalle -
kuikka hiljenee
;-)
Lähetä kommentti