Heräsin aamulla. Nukkumapaikassa ei hyttysen hyttystä, kärpänenkin kyllästyi lentelyynsä. (Totta puhuen minä murhasin sen.) Kävelin pihalle; pusikosta löytyi innostuneita hyttysiä!
Elämää! Koko lyhyen yönkö ne siellä ovat päivystäneet. Eikö hyttynen nuku koskaan?
Rannalla tuuli; tuulikin nukkuu milloin sattuu, usein on hereillä kun ei soisi.
Rantakiveä nuoleskeli jokunen laiska aallonviri. Haukottelin, menin keittämään aamukahvia.
nukkuva ranta -
kiveen nojaava aalto
tuskin hengittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti