huolehtivasti
vesi ympäröi
kun menen uimaan
teen aaltoja järveen
pohjasta nousi nöftää
kun kahlasin napaani asti
vuosikymmenten kasaantunut humus
humus on pois metsistä, soilta
rantametsästä neulasia
laskeutuu järveen, uppoavat,
kadotetut
koko kesän valoa imeneet
toimelias puunrunko
koivun
mahla virtaa, vesi
haihtuu lehdistä
nyt kesällä, kun vielä saa, tein vastan
vein sen saunaan,
kaveriksi
verenkierto, sydän on
kierrätyksen keskellä
jokunen avustava
valtimo, niinkö,
ulkona istuksiessa
noruu hiuksista vielä hetken vettä,
kondensoitunutta löylyvettä
järvestä nostettu, johdon-
mukaisesti takaisin maahan noruvaa,
pikkuhyttyset kiinnostuvat
minä en
pihan varvikosta löytyisi petopunkkeja,
tappajia, verenimijöitä,
pirulaisia
en mene etsimään heitä, olkoot,
entä syntyykö jokaisesta
kuoliaaksi läiskäytetystä
hyttysestä
seuraavassa elämässä kastemato,
vai lahonsyöjäbakteeri
ovatko bakteerit eläimiä
kyllähän bakteerit elävät,
lisääntyvät ainakin
jatkuvuus tekee maailmaan pysyvyyttä
lauteilla odottava löyly
on iloissaan kun kiipeän sinne,
sihisee onnesta
menen vielä kerran rantaan,
olen vedessä kokonaan
pää koholla
että henki
kulkee
Henki minusta on pinnalla.
Tätä temppua ei hyttynen osaa tehdä.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Kondensoitunutta löylyvettä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti