sunnuntai 21. marraskuuta 2010

E-kirjallisuus ja internet


Kävin lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran Jyväskylässä. Kokoukset ja palaverit veivät aikaa että en pahemmin ehtinyt varsinaista Jyväskylän metropolia katsastaa. Olkoot tuo kuva kaunistamassa tätä pyhäisen aamun plätinääni:

Internet; paholaisen osuus Ilmestyskirjan pedon tukemasta kirjallisuudesta

Netissä on ainakin USAssa runsaasti runonäytteitä, laajojakin, joiden perusteella lukija voi etukäteen tutustua runoilijaan.

Tärkeämpänä itse runojen lisäksi pidän esseetyyppisiä esittelyjä, analyysejä, Wikipediaa unohtamatta. USAssa Wikipedian esittelyt kasvavat paikoin merkittäviksi tietopaketeiksi kirjailijoista. Olen Netistä saamieni vinkkien ja näytteiden perusteella hankkinut Amazonin Visakaupasta edullisella Euron kurssilla parikin hyllyllistä amerikkalaisia runoilijoita. Enkä ole katunut: ilman netistä saamaani tutustumismateriaalia tuskin olisi kaikista edes tiennyt. Amerikassa on muitakin kirjailijoita kuin Hemingway. Ja runoilijoita jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Suomessa taannoin Wikipedia muistaakseni poisti jonkun ylläpitäjien mielestä tarpeettoman nettikirjailijan pois. Jatkuuko nykymeno Suomen Wikipediassa; kirjailijoiden esittelyt ovat aneemisia, usein lähes tyhjänpäiväisiä. Aika moni tietenkin myös puuttuu, kts. syyt edellä.

Kuka valvoo Suomessa Wikipediaa? Kenen valtakirjoilla? KD-puolueko piilokannattajineen valtiokirkkomme homeholvien suojista selkään inkvisoimalla?

Minähän olen pitkävihainen vieläkin 1960-luvun Salaman vainojen johdosta. Ne halut ja piirit eivät ole Suomesta minnekään kadonneet, kuten KD puolueen kuuluisa kannatuksen nousuräjähdys todistanee. Minne me heikot ja sorretut olemmekin omat taistelukirveemme haudanneet? Maan talouspolitiikkakin tuntuisi hiljalleen hierovan vuoden 1917 perinneverta nenistään? Eikös?

Suomi ja Päivi Räsäsen yksipuolinen julkinen valta taustalla hyytävän valtiokirkon hengen vanhoillisen hengen kanssa tuntuu ajoittain leimaavan Suomen keskustelua. Ei täällä saa aukoa päätään. Muut kuin valitut, Mooseksen lakeja seuraavat. Siinä Päivi Räsäsen ylimielistä yksinvaltaa vaan pönkittää se että erimieltä hänen kanssaan olevat eroavat valtiokirkosta. Päivin ja hänen henkistensä sananvalta siitä vain kasvaa. Mutta perinteemme ei ilmeisesti muuhunkaan pysty. Eroavat noudattavat omatuntonsa ääntä; kun ei mielipide kelpaa niin poishan sitä on klampsittava. Ja suomalaiseen tapaan vielä niin että ovenväliin pannaan villasukka vaimentamaan ääntä poislähtiessä. Suomalaiset ovat opetettu olemaan hiljaa ja kyykyssä. Eikä saa kumartaakaan reilusti; sitä tulee samalla pyllistäneeksi toisaanne.

Siis nettijulkaisuista:

Suomessa on muutama erinomaisen hyvä esimerkki rohkeasta netin käytöstä. Poesia kaikessa hiljaisuudessa puurtaa, yksittäisistä Hannu Helinin sivustot yksi vanhimmista. Kasvava joukko blogisteja kirjoittaa ja julkaisee teksti- ajatuksiaan netissä. Joukossa vilahtelee mm. oivallista runomateriaa.

Nykyisessä maahamme juurtuneessa brändy-talousjärjestelmässä kun isot kustantamot eivät pahemmin suostu runoja julkaisemaan. Kun suurimmalle kustantamolle ei kelpaa enää edes Sofi Oksasen ulkomuoto ja myyntiluvut. PakkoRuotsin tilalle pitäisikö ottaakin Hollanti?? Tai muutetaanko kaikki Kreikkaan? Mehän olemme sinne jo valmiiksi sijoittaneetkin; tottahan toki meille kuuluu sieltä jotakin vastikkeeksikin.

Pääosa suomalaisista kirjailijoista pitää tekstinsä piilossa pois netin Ilmestyskirjan pedon kidasta. Kauhia petohan se netti on, kuten takavuosina olin Turussa päin kuulevinani joidenkin uhoilevan. Ikään kuin he pelkäisivät omien tekstiensä paljastuvankin vain ohuiksi hetken kupliksi? Ainahan ajan hammas puraisee joitakin; klassisena esimerkkinä maamme takavuosien johtava (ja ainoa omasta mielestään?) runoilija August Oksanen – Ahlqvist!

Kustantajat makuloivat uutuuskirjat hyvinkin nopeasti; senjälkeen niitä ei enää mistään saa. Paitsi kenties Divareista; Divarit ovatkin ainakin minulle nousseet tärkeimmiksi paperisen kirjan hankkimisväyliksi. Enenevässä määrin kelpo kirjoja löytää myös kirppareista.

Sähkökirjaan en tässä muodossa usko. Se on vaan pääomien kasvattamiseen millä tahansa keinoilla pyrkivien kansainvälisten pääomapiirien yritys rahastaa vielä ja vielä enemmän: sähkökirjan hinta pitäisi olla noin puolet siitä mitä runokokoelma esim. Amazonissa maksaa, esimerkiksi nelisen Euroa voisi olla jotenkin vielä nieltävissä paperisesta versiosta, joka maksaa noin 12 – 20 USD? (noin 10 - 17 Euroa tällä kurssilla.) Eli kun kirjapainokustannukset ja raskas Itellan postilogistiikka jää turhana välistä pois niin jossainhan E-kirjan säästöt pitäisi kuluttajalle asti näkyä!

Lulu.Commissa on kirja-kerrallaan tyyppisen paperisen tilausmahdollisuuden lisäksi runsaasti latausoikeuksia, joku haiku-kirja esim. vain 3-5 USD eli 2 – 4 Euroa. Kallein käyttämäni lataus oli Dorvyzyn suomennos, muistaakseni yli kympin. (Käykääpä tarkistamassa.) Mutta sain sähköisen version näytölleni / printterilleni postituslaitoksen kustannuksilla. Eikä tarvinnut odotella että toimiiko kotomaamme postilaitos enää. Toimiva ja esimerkillinen vaihtoehto. Mielestäni.

Ai niin, kuten venäläinen Dmitri Gluhovskin Metro 2033 on laajalti netissä levinnyt interaktiivnen teos on sen lisäksi yltänyt merkittävään myyntiinkin paperisena versiona. (Kts TS 5.11.2010 Tuomo Karhun erinomainen artikkeli Dmitristä.)

Amerikkalaisista runoilijoista ne jotka eivät näy edustavasti netissä eivät helpolla ole ainakaan minulle edes olemassa. Toisten kohdalla vilahdus jossakin antologiassa on muutaman kerran jo riittänyt laajemman kiinnostuksen kohoamiseksi. Viimeisin amerikkalainen antologia American Hybrid ei kuitenkaan jostain syystä niin säväyttänyt. Tunnen niin vähän amerikkalaista runoutta että en osaa analysoida mikä siinä on vialla. Siistiähän se on, viileän tasokasta. Hauskin kokemus minulle oli, ei niinkään kuuluisa Allenin New American Poetry vaan Carruthin hivenen laaja-alaisempi pokkarityyppinen laaja antologia, The Voice That is Great Within Us, jota vielä jokin aika sitten sai Amazonista 10 Eurolla. Olen siitä ja näistä muistakin antologioista kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Kenties American Hybridin orastava, aavistuksenomainen suppeus tulee ihan vaan fyysisesti siitä että siihen on kelpuutettu laskujeni mukaan vain 74 runoilijaa kun Carruthin antologiassa on 136. American Hybridiä jotkut piirit (katkeruuttaankohan) moittivat siitä että siinä on mukana runoilijoita joiden korvantaustat ovat vielä kosteita. Minä olisin täysin päinvastaista mieltä; Iowan yliopiston voimanainen Cole Swensen olisi voinut rohkeammin valita mukaan juuri sellaisia joilla korvat vielä toimivat. (Toinen toimittaja on David St. John Etelä - Kalifornian Yliopistosta.)
Ja Carruth muuten paikkaa Allen New American Poetry-antologiaa, mukana aikoinaan hyvinkin nuoria, sellaisiakin joiden ura ei sitten jatkunutkaan. Molempi parempi.

Suomen arkea:

Nyt jännitän että saammeko me enää äänestää; gallupit ovat jo ensi kesän hallituspaikat jakaneet keskenään. Meille köyhille jää oikeus pysyä kyykyssä. Mutta elämä jatkuu, jatkui se vuoden 1917 jälkeenkin vaikka silloisen EK ryn edeltäjä vastusti voimakkaasti Venäjästä irrottautumista koska kannattava Venäjän kauppa häiriintyisi.

Mitähän Etelärannan EK komentaa meitä tässä E-kirja asiassa? Kuulolla on pakko olla.

;-)

Miettii Turussa Kaupungin johdon tilaamia amerikkalaisia peltisiä puistonpenkkejä ihastellen

Tikkanen Juhani

runoilija, ainakin omasta mielestäni.

email: juhani.tikkanen@gmail.com

Istuessani junassa ja surffatessani miniläppärillä mm. haikusivuilla sähköpostien hoitelun jälkeen tulin rustanneeksi seuraavan kolmirivisen, näin loppukevennykseksi:

mustanpuhuva maa --
valkoinen lumipyry
aikoo äänestää?






http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/09/rankka-matka-niin-on-oltava.html
Carruthin antologiasta mm. tuolla. Ja alla linkki American Hybrid-juttuuni:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/quietismi.html

Ei kommentteja: