sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Robert Meriruoho Lumooja-klubissa Turun Runoviikoilla 2010


Vuoden 2010 Turun Runoviikkojen LUMOOJA-klubilla esiintyi Maikkoo Kaikkon lisäksi mm. Robert Meriruoho. Hän esitti runojaan kokoelmasta Göteborgilainen viikonloppusatu.

Kustantaja Finn-Kirja, Stockholm 2010. LUMOOJA-klubi Turun Kirjakahvilassa oli viihtyisästi lähes saliin lisääkin kannettuja tuoleja myöten täynnä. Osa yleisöstä oli tullut ennenaikojaan Kaupunginkirjaston Sirkka Turkka - tilaisuudesta, joka oli myös niin suosittu, että kirjasto oli joutunut sulkemaan Studion ovet. Me muiden
mukana; saimme ajoissa tulleina valita pehmeimmän sohvan istumapaikaksemme!

Yritän keskittyä nyt lähinnä Robert Meriruohon teksteihin.



Puhuisinko minä itsestäni
runoilijana
vai kertoisinko totuuden?

Pohtii Robert sivulla 37.

Nukun yksin ja kuulen
Raskaan Hengityksen
Ihan kuin täällä
olisi joku muu.


Viikon edetessä hän nukkuu jonkun vieressä. Sivun 7 aloitusrivit; Perjantaina:
muistan vieläkin kuin eilisen: // Ensimmäisen yön / kun sanoit että / Voin nukkua vieressäsi

Kuvassa alla Robert pitää kokoelmastaan kiinni.




Göteborgilainen viikonloppu on jaettu viikonloppuun Perjantaista Sunnuntaihin. Teksti etenee illan kerrallaan. Hän ei hosu, tarinan ehtii kertoa kokoelman 58 sivulla. Teksti ei löysäile, mutta lauseet ovat silti suuhun mahtuvia, mehukkaita.
Teksti on raporttia ja päiväkirjaa kuitenkin sillälailla että rivit asentuvat runoiksi, päällimmäiseksi tunteeksi jää vahvasti kirjoitetun elämän tuntu. Makoisaa, sanoisin.

vitutti ja
mä istuin usein sellasel
betonisel laiturilla
lähel slussenia
ja kun tunnelbana ajo ohi
niin ruosteiset rautaputket
Ulvos niin se kuulosti
samalt ku sun
edesmennyt
kiimanen voihkinta
vai oliks ne avunhuutoja?


(Sivulla 50 runon Göteborgilainen iltapäivä loppu osastossa SUNNUNTAI.)

Facebookissa käydyssä keskustelussa Tapani Kinnuselle esitettiin että hän ottaisi Robert Meriruohon ensi vuoden Runoviikkojen ohjelmistoonsa.

Katsotaan, onnistuuko.

Kuvia kannattaa klikata hiirukalla, kuvat siitä innostuvat.




eikä isänmaa ymmärtänyt yhtään mist mä puhun

Kirjoittaa Robert kokoelmansa sivulla 35.

Ei kommentteja: