AJAN MYÖHÄISELLÄ KAUPUNKIIN POSTITTAMAAN KIRJEEN On kylmä ja luminen yö. Pääkatu on autio. Vain lumipyörteet on ainut joka liikkuu. Kun nostan postilaatikon luukun tunnen sen kylmän raudan. Minä rakastan tämän lumisen yön yksityisyyttä. Haaskaan lisää aikaani ajelemalla ympäriinsä.
Löysin tämän runon Hayden Carruthin toimittamasta antologiasta: The Voice that is great within us.
Robert Bly (s. 23. joulukuuta 1926) on yhdysvaltalainen runoilija.
Hän syntyi Madisonissa, Minnesotassa, ja hänellä on norjalaisia sukujuuria.
Robert Bly on maineikas sodanvastustaja.
Robert Bly on tähän mennessä julkaissut parisenkymmentä runokokoelmaa, esikoinen Silence in the Snowy Fields ilmestyi vuonna 1962.
Robert Bly ei tunnetusti ollut mieltynyt, jollei loppusoinnutuksiin kuin sonetteihin runoudessa. Toimiessaan USAssa maineikkaassa THE SIXTIES - lehdessä hän kirjoitti seuraavan viestin eräälle lukijalle:
"ihmiset jotka kirjoittavat sonetteja joutaisivat tulla hirtetyksi lähimpään lyhtypylvääseen."
LUMIPYRY ILTAPÄIVÄLLÄ I Lumen puoliksi peittämä ruoho. Oli sellainen lumipyry joka alkaa myöhään iltapäivällä, ja nyt ruohon pikku talot kasvavat pimeyttä. II Jos yllän käsilläni alas, lähelle maata, voisin ottaa kourallisen pimeyttä! Pimeys oli siellä aina, emme koskaan huomanneet sitä. III Kun lumi kasvaa raskaammaksi maissin korret häipyvät ja lato muuttaa lähemmäksi taloa. Lato muuttaa yksinään yltyvässä myrskyssä. IV Lato on täynnä maissia ja muuttaa nyt meitä lähemmäksi kuten hylky merellä puhaltuu meitä kohden ja kaikki merimiehet ovat olleet sokeita monta vuotta.
Robert Bly on Vietnamin sodan vastusta ja aktivisti.
Me ryhdymme sotaan
kuin voitelisimme itsemme
(Robert Bly)
Runossa ”Marssilla Vietnamin sotaa vastaan” Robert Bly kysyy lainlaatijoilta että oliko sota hyvä sota. Lainlaatija vuotaa pimeyttä joka syttyy kuin ruuti, sen tuli kohdistuu mielenosoittajiin, runoilijoihin.
Lasketaanpa taas ruumiit.
(Robert Bly)
Kerran poistuessaan tuohtuneena Kaliforniassa runotilaisuudesta hän huutaa: ”Kun lähdette täältä ulos, todellisuus ei olekaan mitä ajattelette.” Runoissaan Robert Bly näyttää kuinka USAn ulkomaan politiikka on pelkojen tulosta.
Kirjoittaa Edward B. Germain teoksessa Surrealist Poetry in English.
Minusta surrealismi yrittää kätkeä todellisuuden kohdistamalla katseensa, huomionsa, sivuvarjoihin, todellisuudenkatveisiin. Tai kuten Breton sanoo First Manifesto – julkimossaan:
Elämän olemus on toisaalla.
Robert Blyn kotisivut:
http://www.robertbly.com/
1 kommentti:
Vuoden 1988 Parnasson numerossa 8 Jarkko Laine oli suomentanut saman runon näin:
AJAN MYÖHÄÄN KAUPUNKIIN POSTITTAMAAN KIRJEEN
On kylmä ja luminen yö. Pääkatu on autio.
Pyörteilevä lumi on ainoa joka liikkuu.
Nostan postilaatikon kannen, tunnen kylmän raudan.
Lumisessa yössä on yksityisyyttä jota rakastan.
Ajelen ympäriinsä, tuhlaan lisää aikaa.
Kun plarasin tuota antologiaa ja löysin tämän niin muistan miten innostuin runosta.
Olinko sen aikoinaan vuonna 1988 jo lukenut, en muista.
Voi olla.
Mitä jää muistiin, minkä unohtaa eikä unohda.
:-)
Turussa 18. syyskuuta 2013
kun parin viikon päässä huhutaan ensitalven jo kurkkivan.
Lähetä kommentti