Ron Padgett, ja antologioista

Ron Padgett on Tulsassa vuonna 1942 syntynyt runoilija. Olen lueskellet ja selaillut viime kuukausien ajan amerikkalaista runoutta, alkaen intiaanien jutuista, välillä Walt Whitmania, päätyen elossa oleviin. Aivan nuorimmmista en tiedä, en ole tilannut mitään Amerikkalaista Tuli-ja-Savu tyyppistä lehteä. Niitä voisi toki löytyä. Eniten kahlaan blogeja, sielläkin keskittyen haikublogeihin. Aina Netissä surffatessa jotakin mielenkiintoista tarttuu näytölle, nyt lukaisin vähän Ron Padgettista. Yksi rivi häneltä:

Synonyymille ei ole synonyymiä.

Heti teki mieli ryhtyä väittelyksiin. Mutta miksi Ron Padgett noin väitti. Se on tokaisu runon Mir alussa. Runon eka rivit:

Kaupungissa,
vain kahden kukon 
kiekaisut kuulostavat
samanlaisilta.

(Sanan kaupunki Ron Padgett kirjoitti Jiddishläisittäin: shtetl.)

Ron Padgettin tekstejä löysin ensi kertaa teoksesta Surrealist Poetry in English (Penguin 1978), toimittanut Edward B. Germain, jossa mielenkiintoisten runoilija ja runovalintojen lisäksi on laajahko essee surrealismista. Ron Padgettilta on kolme runoa, mm. Mansikoita Mexicossa - runo, pitkä runo, joka tapahtuu New Yorkissa. Mansikat Mexikossa tulee viittauksesta Apollinairesta. Noh, mukava juttu.

Näinä päivinä W. W. Norton & Co julkaisee 512 sivuisen antologian: American Hybrid: A Norton Anthology of New Poetry. Siinä on ennakkotietojen mukaan reilu 70 runoilijaa. Joukossa ei ole Ron Padgettia. Keskusteluissa joiltakin tahoilta kuului kritiikkiä että tähän Cole Swensenin ja David St. Johnin toimittamaan antologiaan kelpuutettiin vielä vaippaiässä taapertavia runoilijoita. (!) Tämä kuitenkin peruttiin, ihan nuoremman polven runoilijoiden varaan tämä antologia ei siis kuitenkaan ole rakennettu. Parasta Hybrid-antologiassa tulee olemaan laaja osallistumisjoukko. Huonointa siitä johtuen että kultakin mahtuu vain muutama runo.

Donald Allenin toimittama The New American Poetry 1945-1960 piti sisällään vain vajaat viisikymmentä runoilija. Ne joita ei antologiaan ollut kelpuutettu olivat ilmeisen katkeria, uskoisin. Nuorin Allenin antologiassa on 1937 syntynyt David Meltzer, joka ei ole (enää) Hybrid-antologiassa. Hybrid - antologia näyttäisi tuovan antologia-runoilijoiden listaan suuren määrän kokonaan uusia nimiä, seikka mitä pitänee tyytyväisenä hyristellä. Donald Allenin laatimaa antologiaa on myyty yli 100.000 kappaletta. (Vertailun vuoksi City Light Books mainostaa myyneensä Ginsberging Howl and other Poems - kokoelmaa yli miljoonan kappaleen.)

Ron Padgett löytyy teoksesta: Postmodern American Poetry, A Norton Anthology, jossa olevat runoilijat ovat syntymävuosilta 1910 (Charles Olson) ja 1956 (Diane Ward) väliltä. Sen yhteensä 702 sivuun mahtuu väliin mm. 1946 syntynyt Ron Silliman. Häneltä on antologiassa ote Tjanting-runosta, jonka Ron Silliman liitti ennen the Alphabet kirjaa omaan osioon, jonka nimi on Tjanting (vuonna 2002, 212 sivua, ollen siis oma Ketjak-osionsa. Selkeää, eikö.

Cary Nelsonin toimittama laajahko (1250 sivua) Anthology of Modern American Poetry on laajuudessaan erilainen; se alkaa Walt Whitmanista (s. 1819) ja päättyy Sherman Alexieen (s. 1966). (Sherman ei muuten ole Hybridissä.) Jostain syystä Ron Padgett puuttuu tästä järkäleestä. Ron Silliman on tässäkin, sivuilla 1098-1124. Ote on Ketjakista, jonka Ron Silliman liitti vuonna 2007 painettuun The Age of Huts (Compleat) kokoelmaan. Joka taas siis on yksi osa isompaa Ketjak-kokonaisuutta. Selkeää, eikös.

The Paris Review julkaisi kesällä 1968 Ted Berriganin tekemän haastattelun Jack Kerouacista. Siinä haastattelija mainitsee Ron Padgettin. Kerouac oli tokaissut siihen:
Screw Ron Padgett! ... Aw, he´s no poet.

Juttu liittyi Ron Padgettin julkaisemaan aikakauslehteen White Dove Review . Sen parissa ensimmäisessä numerossa Ron Padgett julkaisi Kerouacin runoja, mm. The Thrashing Doves.

Edellisestä Suomen Runottaresta on jo aika monta vuotta. Mistä löytyisi rahat uuden julkaisemiseen, ja pitäisikö uudessa Suomen Runottaressa aloittaa siitä minne vanha jäi? Suurin epäkohta olisi vielä elossa olevien ja jatkuvasti julkaisevien runoilijoiden antologin jälkeen julkaistut tekstit, niiden unohtaminen? Ja riittäisikö Uudelle Suomen Runottarelle riittävästi ostajia.

Jack Cox tarkasteli Ron Padgett.in kirjaa How to Be Perfect internetissä:

http://jacketmagazine.com/37/r-padgett-rb-cox.shtml

Lainaan Jack Coxin artikkelista yhden Ron Padgettin runon suomentamalla sen tähän:

Jos voisin pelastaa maailman 
tulemalla ristiinnaulituksi 
niin varmasti tekisin niin. 
Mutta kuka naulaisi
hammasharjan ristiin?

(Runon copyright Ron Padgett, suom. j.t.)