Hay(na)kun laatimisen vaikeudesta

Hay(na)ku on kolmirivinen teksti, jonka eka rivillä on yksi sana, toisella kaksi ja kolmannella kolme. Homman voi myös kääntää ylösalaisin, eli 3 sanaa, kaksi sanaa ja alimmaksi yksi. Englannissa tulee vaikeuksia englannin kielen rakastamien artikkeleiden ja muiden etuliittymien kanssa. Kuten totuttu "the" ja "a" ja "an" sananen. Jospa ne voisi jättää ikäänkuin laskuista, tai fuskata ja jättää ne pois. Kaipa englannin äidinkieli silti ymmärtäisi sanoman? Eikö? Suomi on hay(na)kulle otollisempaa kieltä.

Kirjoitin yhden mitattoman runomerkinnän päiväyksellä 6.2.09:

Lumisateen kahina 
hämärällä polulla 
suolainen hiki silmillä 
     lapioin maisemaa auki


Kengässä
   uutta sulavaa lunta, 
   kuin lumilinnun pissaa.

Jätin merkinnän vihkooni, - tänään vilkaisin sitä kun käänsin sivua aloittaakseni uuden merkinnän. Tänään oli aamulla aurinkoisen kirpakka pakkanen, nyt puoliltapäivin enää -5 celciusta. Lunta millin pari.

Loppuosasta mietiskelin päässäni seuraavan hay(na)kun:

Kengässä 
sulavaa lunta
kuin lumilinnun pissaa. 

Helppo, mutta tapani mukaan siinä ja siinä minimalismin karikkoinen, eli lähes tyhjää täynnä päällisin puolin. Moniko herää "lumilintuun". Sen jäljet johtavat Kanadaan ja toisaalta Floridassa talvehtiviin paikallisen mantereen eläkeläisiin. Heitä kutsutään lumilinnuiksi. (Snowbird.) Sitä kautta kenkä johon lumi tunkeutuu pitäisi avata vaikkapa matkatoimistoajatuksia? Loppusana on lähes mauton, liian heppainen keino herättää agressiivisuutta.

Alkuosasta saa aineksia moneenkin, tämän kuitenkin voisin jopa hyväksyä, tosin en itseasiassa loppuun saakka sulata loppuriviä, sen viimeinen sana voi olla heikko:

Lumisade 
kahisee polulla -- 
lapioin suolaista maisemaa.