1.
Läntinen tuuli
sulattaa lumet --
kenkäni ovat märät.
Lounaista Suomea ja Turkua ajatellen siinä on kevyt epätarkkuus; Turussa tuulee lämpimimmin useimmin lounaasta, toki lännestäkin, mikä tuo lämmintä ilmaa työntäen viileydet itään. Vääjäämätöntä idän politiikkaa. Korjasin sen ja ainoan verbin pehmensin myös:
2.
Lounaiset tuulet
pehmentävät lumen --
märät kenkäni.
Haikuissa on alunperin (vuodenaikasanan eli kigo-sanan välttämättömyyden lisäksi) tapana että omaa persoona ei korosteta, ei ainakaan säälin toivossa. Rivi 3 on siis vastoin hyviä tapoja. Eikun rassaamaan sitä, saman tien maiskuttelen muitakin:
3.
Lounatuuli
pehmentää lunta --
kengät kastuvat.
Rivi 3 voisi mieluimmin olla: "märät kengät". On kyse verbien määrästä haikussa. Sotkeeko liika verbien määrä liikaa. Tuossa muutenkin on verbaaleja elementtejä, sillä sanana lounatuuli on jo liikettä sinällään. Alunperin teksti lepäsi yhden verbin varassa, sulamisen, jota häveliäästi pehmensin. Itse suosin verbeja. Jos vain mahdollista.
Tehdäänpä siis vielä yksi variaatio:
4.
Tuulee lounaasta.
Lumet sulavat.
Märät kengät.
Itse pidän kyllä eniten R3: "Kenkäni kastuvat."
Kenties paras versio on sekoitus noista kaikista, rivi sieltä toinen tuolta ja loppu vaikka kokonaan uusiksi; tästä tämä nimittäin sai alkunsa:
5.
Länsituuli
puhaltaa tievan takaa --
Ailu joikaa.
Tekstit
3 kommenttia:
Makuasia varmaankin, mutta kyllä minua tökkivät nuo pisteet jokaisen haiku-rivin lopussa! Töks, töks, töks. Alkutilanne oli paljon sulavampi, eteenpäin liukuva. Miten ankarasti pidät kiinni haikun tavujaosta 5-7-5?
A.R.
Olet ilmeisen oikeassa. Minä palaan joskus nuoruuteni SAAB-mainokseen, jossa oli tuo silmiinkolahtava tökötitök. Miten se meni, Saab. Se. Paras. En muista enää.. :-)
Ärsytti ja kiusasi ja viehätti tuolloin. Muistaakseni fontin valinta oli pistettä korostava.
Tavujaosta olen usein pitänyt liiankin tarkkaan kiinni tavuista, tankoissa eritoten. Tankat ovat löysempiä, joten siellä se jotenkin jopa soljuu usein paremmin. Haikuissa on usein tavuseinä vastassa, liian monta tavua, joskus ei taas tarpeeksi.
Englannissa viis veisaan tavuista, yritän hiki hatussa siellä keskittyä enemmän oikeaan haikumaiseen sisältöön, ja nimenomaan vähin lörinöin.
Joskus pelastaudun hay(na)ku muotoiluun.
Taidan minäkin muistaa tuon mainoksen, vaikka en ihan atomipommin aikaan syntynytkään ;)
On taipumusta luoda tilapäislyriikkaa, viime yönä unta odotellessakin. Tämmöinen tuli:
Syysöinen tuuli
lehvästössä rasahtaa -
talven tuloa.
A.R.
Lähetä kommentti