Ote Paavo Haavikon Kaksikymmentä ja yksi kokoelmasta (Otava 1974) runosta 29.
Hae esille verta lypsävä kivi, heitä se tuleen.
Se on tataarin synnyttäjä, verta lypsävä kivi.
Maailmassa täytyy olla jossain kivi
joka lypsää verta.
Kivi sen täytyy olla, verta lypsävä,
tataarin synnyttäjä.
Hannes Sihvo julkaisi vuonna 1980 tutkielman Soutu Bysanttiin, Paavo Haavikon metodin ja maailmankuvan tarkastelua (SKS 1980.)
Haavikko harrasti Bysanttia, sinne nämä 20 soutajaa ja yksi perämieskin purjehtivat.
Purjehdus on sukellus Odysseuksen vanavesiin, sekä Kalevalan onkimaille, historiaamme joka paikoin on syvä kuin ennen jääkautta käytössä olleet luolat, ja uudempaa ainesta, kuin vaikkapa Turussa gryndereiden tulevaan käyttöön säästetty joenvarsitontti Koroisten niemessä. (Kts. kuvaa ylinnä.)
Sillä se mikä on rakentamaton nyt lahjoitettakoon joskus jollekin joka sitä halajaa. (Turkulainen mantra.)
Koska niemellä on turkulaiseen tapaan savipohja, niin kustannettakoon kaupunkilaisten varoilla tuleville rakennuksille ensin tukeva perustus, ja ilmaiset parkkipaikat, tietenkin. Lähellä ei ole edes sivukirjastoja gryndereitä ja heidän kätyreitään kiusaamassa.
Haavikon henkilöistä Mustakulli oli turkulaisia. Vielä vuonna 1599 mainitaan senniminen talo Turun tuomiokirkon veroluettelossa.
Haavikon Rauta-aika on vankimmin Kalevalan henkeen sidottu, osin sitä itseään. Kaikkia Haavikon runotutkimuksia ei ole kaivauksin todistettu, mutta kuka sanoo etteikö Suomesta purjehdittu Bysanttiin. Ja takaisin.
Minä ennen purjehtisin Niilin ylös saakka ja löytäisin sen lähteet, niin saan toivoa mitä tahdon, niin saan pyytää keisarilta mitä tahdon. Kun vain tahdon. Hän antaa minulle nimeksi Lähteittenlöytäjä eikä kysy minun nimeäni. Hän sanoo että sinä olet löytänyt Niilin lähteet eikä kysy mitä olen tehnyt ennen.
(Haavikko, Kaksikymmentä ja yksi, runosta 9.)
Haavikon tapa toistella lauserakennelmiaan on kuin uusKalevalasta, sen perimää. Minua se on viehättänyt niin kauan kuin mitä Haavikkoa olen lukenut. Se lyö korville sitä rönsyilyn paheksuntaa että pitää olla taloudellinen, ja käyttää vain senverran sanoja että asia tulee sanotuksi.
Sen takia Haavikko on niin mainio.
Haikuissa on tapana usein jättää osa asioista sanomatta. Lukija saa itse rakentaa puuttuvat rivinvälit omaksi ilokseen, omaksi viisaudekseen.
Sen takia haikut ovat niin mainioita.
Kalevala sanoo lähes kaiken kahteen kertaan, siten dementikkokin pysyy juonessa mukana.
Sen takia Kalevala on niin mainio.
Hyvää Kalevalan päivää.
Label: Bysantti, Kalevala
Tekstit
2 kommenttia:
Omituista kyllä Kalevalan päivän kunniaksi meillä oli arkistonäyteöksenä Murnaun Nosferatu.
Ei tämä ole aasinsilta kun on pakko sanoa että en ole vieläkään kyennyt lukemaan tuota 20 ja yksi, vaikka tarkoitus on ollut. Olen aloittanut useamman kerran.
Joko toisto tai aukot auttavat lukijaa kyllä aina. Ehkä minun on odotettava tässä tapauksessa dementiaa...
Mutta eilenkö se oli kun Hesarissa annettiin tekstinäytteitä modernisoidusta Kalevalasta. Puistattavaa!
Luettuani tuota Sihvon kirjaa, jossa on myös Haavikon Neljätoista hallitsijaa, aukeni tämä 20 + 1. Kielihän siinä on välillä koukeroista, jollei sekaista. Tavaraa kuskataan eteen enemmän kuin ehtii taustahistoriaa sulattaa. Johtunee taustahistorian tietojen puutteesta!
Kalevala oli hyvä runoelma, kyllä Lönnrot osasi runoelman laadinnan.
Mutta tänään on jo maaliskuu, Turussa säteilee aurinko ja vieläkin on lunta maassa.
Mikäs tässä maailmassa on ollessa.
Lähetä kommentti