Kaivetut jumalat Jos olisi syntynyt täällä, olisi lehtolapsen kuusen juuret, luottaisi metsään, että sen voi polttaa ja kasken raivata pelloksi, että ikävä on kirkas pihka poskella, ja opittuaan rakentaisi hiekkalinnan hiekkalaatikkoon, kestäisi nurkumatta taklausten rajuuden maailman laitaan. Tiistain vuorosanat viisveisaavat tiskivuoren kumarasta, tekemättömäksi minkä haluan jättää. Jossakin päin taloa sängyn pääty kolkkaa patteriin, kuvittelen ynähdykset, voihkeen, sanat, lautasiin pinttyneet tähteet. Ruumis kylmenee ilman tarpeita, liikkeet hidastuvat kunnes niitä ei enää voi oppia uudelleen, elää vanhemmaksi, lihansa päivinä kuulua suruttomiin. Sormi seisahtuu kesken astian reunaa. Vielä aion opetella maalaamaan, pakottaa käteni vakaaksi, posliinilautasille biisonilaumoja.
Olen kirjoitellut vanhaan kotisivuuni parikin tekstiä Koposesta:
Vanha juttu Villonista ja Koposesta:
http://gamma.nic.fi/~juhatik/pohdinta/villon.htm
Koivumäen juttuun liitin myös Koposta sekaan
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/koivuma.htm
Tekstit
2 kommenttia:
Kai sentään 36 eikä 35? Ja runsaan kahden viikon kuluttua 49.
Mitä ihmisen ikä on, vanheneeko joku ulkoinen tieto fyysisen liikehdinnän loputtua.
Minusta ei, päinvastoin.
Yhtäkaikki, minusta Ilkka kuoli kesken hommiensa, hänellä oli hyviä tekstejä. Hän ei ymmärtänyt että kustantaja ei niihin ihastunut.
(Enkä kyllä minäkään.)
Lähetä kommentti