Pekka Mattilalle kirjoitin kerran runoelmaa

Suomessa on runsaasti taidemaalareita. Pekka Mattila oli yksi joka kannattaisi joskus pitää mielessä.

Katso miten valo elää kankaalla:
jollei väreillä niin millä maalata elämä
märälle kankaalle, raameihin pantavaksi?


'En ole ajatellut kinetiikkaa,
en muutakaan ismiä.
Jos niitä ryhtyy miettimään,
jää moni työ tekemättä.' *)


'Jos en muuta keksi,
niin otan lankkuaitaa ja maalaan.
Koirankoppinikin olen maalannut monta kertaa,
vaikka ei uskoisi.' *)


Jollei pimeää olisi,
ei kukaan arvostaisi valoa. Ei varjoa.

*) Pekka Mattila



Pekka Mattila, ‘Pohjanlinnan Pekka’, taidemaalari, syntyi 14.4.1943 Tampereella, ja kuoli 21.9.1991 Kankaanpäässä.

Kts aikaisempi postaus:
Mattila

Puutarhassa on valkea tuoli.
Kesäyöt siinä voisi istua,
nyt ehtisit, odottaisi
sumun hälvenemistä:
kuuntelisi värien nousemista.


Löytäisi taivaan
alkukesän valoisina öinä.

Kuvataiteilijoiden copyright-oikeudet ovat niin tiukat että lienee viisainta jättää Mattilan teoksista luvattomat lainaukset näyttämättä julkisuudessa.

Muistan vieläkin kauhulla takavuosien yhtä sinällään räpistelevää näyttelyä Turussa Titanikissa. Näyttelyn vahtisotilas meinasi käydä minuun käsiksi ja uhkasi että lennän katuojaan jos edes yritän käyttää kaulassani roikkuvaa kameraani. En uskalla mainita "taiteilijan" nimeä.

Silmät kuin kamera -
mietin katuojassa
lirisevää kusta