Keskellä yötä
kurkistan ikkunasta
että ovatko
kaikki sadepisarat
asettuneet levolle.

Lisää vanhempia HTM-tekstejä tänne "sotapakolaisiksi":

Yhdellä 
 hyvin heitetyllä 
  katukivellä 
pystyy tappamaan ihmisen. 

 
Kun ihmiset loppuvat 
 on kaupungissa  
vielä muutama kadullinen 
  lisää kiviä. 

Viime vuosisadan alussa erimielisyyksiä ilmaistiin heittelemällä katukiviä hallitsijoiden miliisijoukkoja vastaan, vai miten niitä osapuolia tänään pitäisikään nimitellä.

Seurauksena vallan keskittyminen toiselle porukalle ja jälkipeluussa muutama miljoona epäilty erilailla ajattelija hiljennettiin. Tuskin sentään katukivellä. Eikä pitkällä tähtäyksellä arvostellen tullut edes pysyvämpää hiljaisuuttakaan.


Nykypolitiikassa valtaa väkivalloin itselleen siirtävät ovat suojeltuja, kuten ihmisiä purevat käärmeet, parikin valtiota niitä mm. Syyriassa suojelee.

Vihreä mamba, 
 arvelin kun polulla oli joku. 

 
Sammaloitunut risu. 

 
Miten se on säilynyt tällä polulla 
 tallaamatta? 

Olen ilmeisesti epäilyksenalainen henkilö; blogiseurannasta näkyy että eniten minua seurataan USAsta, Venäjältä ja Kiinasta. Muutaman hajakohteen lisäksi. En oikeastaan usko että kaikki nuo ovat minun erinomaisten ja rauhanomaisten tekstieni fanittajia.


Minusta sanalla fanittaja on hauska tausta: tuuletin, perkele, jne. :-)


Tuuletin puhkuu
toisesta paikkaa ilmaa -
täällä vetää taas