sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Paavo Rintala ja Viipurin muisto


Löysin tuon Paavo Rintalan Velkani Karjalalle kirjan kirjaston poistomyynnistä. Hintaa oli 1,20 € josta kirjasto vielä erikseen lahjoittaa 0,11 € valtion kassaan ALVia.

Eli kirjasto on aikoinaan ostanut kirjan sopimuskirjakaupasta joka siitä silloin jo maksoi ALVin. Sitten kirja oli hyllyssä oman aikansa ja nyt, vuonna 2014 minä sen sieltä jatko-ostin. Käteisellä rahalla.

Jos minä sen myyn vaikkapa Säkkijärveltä kotoisin olevalle kirjojen ystävälleni niin pitääkö minunkin taas maksaa ALV?

Ja jos tapojeni mukaan lahjoitan kirjan niin joutuuko lahjan saaja maksamaan lahja-ALVin?


Paavo Rintalan kirjassa ollaan neukkula-aikaan Viipurissa Intouristin oppaan saattelemana. Kuuluisa historiasta muka peräisin olevaa fraasia toitotetaan: "Viipuri, vanha venäläinen kaupunki" totuutena.

Nyky-neukkulasta päin on historiaa ruvettu taas uudelleen tulkitsemaan ja laajentamaan ilmeisenä tarkoituksena palauttaa Suomen Tasavalta takaisin Isä-Venäjän helmoihin.

Jos historiaa taas pitää ruveta uudelleen murjomaan niin itseasiassa Suomi oli pitkään Ruotsin aluetta. Venäläisethän verisesti ja väkivalloin maamme rosvosivat heikolta Ruotsilta. Jos jotakin palautetaan niin sitten Ruotsille?


Mitä kansakunnan omanarvontunnosta jätetään jälkeen kun suuret ja röyhkeät maantiederosvot meitäkin yrittävät jyrätä?



Kuvaa mietiskellessä ei tunnu lainkaan hassummalta ajatukselta että ihan kuten suomalaisia aikoinaan kävi Espanjan sisällissodassa tasa-arvoista yhteiskuntaa puolustamassa niin siinä kuin jotkut käyvät Syyriassa niin eikö joku voisi värkätä samantapaisia matkoja Ukrainaan pelastamaan Ukrainan kansaa idän uhalta?

Tuntuu olevan nyt vaan tapana

tässä maailmassa
jossa mikään ei enää
ole turvassa


:-(

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Viipuria en tunne enkä evakoitakaan, paitsi joitakin heidän lapsiaan, jotka olivat puoliksi karjalaisia.

Mutta sen sijaan ihmettelinettä venäläiset eivät olleet tunnistaneet Aallon kirjaston ainutlaatuisuutta. Se kirjasto kuvista päätellen näyttää olleen funkkista mutta välimerellisin arkkitehtonisin maustein.

Että suomalaiset sitten auttoivat sen kirjaston restauroimaan, sekin on varmaan aika ainutlaatuista.

Iskelmästä tuttu Monrepos'n puisto taitaa olla aika lailla pusikoitunut, ellei Viipurin puisto-osasto ole ryhdistäytynyt. En ole tuota Rintalan opusta lukenut, mutta Leingrad-sinfonian olen ja siitä käsitin että Rintala koki olevansa velkaa myös sille saarroksissa olleen kaupungin väelle. Pietarin historia on pitkä ja verinen, mutta kyllä se on ollut myös kulttuurikaupunki.

Tämä tiedotusvälineiden välinen sota Venäjästä ja Ukrainasta saa ainakin minut ymmälleen. En käsitä mitä hyötyä Krimistä on yhtään kellekään edes puolustustarkoituksessa, koska niin monella maalla on noita mannertenvälisiä ohjuksia.

Mutta en ole varma mikä se ohjus oli jolla Malesian lentokone pudotettiin. Venäläinen kyllä, mutta oliko se mannerten välinen?

Sota on älyttömän kehno diplomaattinen keino. Se ei toimi ajatteli sitä sitten millä tavalla tahansa. Oppisivat nyt pahus vie keskustelemaan!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Meillä oli mm. Anu Kaskeala Viipurilaisia. Kaipasi kovin omaa kaupunkiaan. Jutteli siitä pitkät pätkät.

Aallon kirjaston rappeutuminen oli surkeata. Kävin siellä ennenkuin sitä ruvettiin korjaamaan. Viipurin taidemuseokin taisi olla melkoinen rakennus. Sinne jäivät molemmat.

Krimin niemi on joka tapauksessa, - jos Putin aloittaa uuden suursodan niin Naton / Turkin salmien takana. Hyöty kai nykyaikana lähinna omaa arvoa nostattava?

Samoin kun putinilaisilta on kuultu että Suomi kuuluu heille niin meriyhteys Suomestakin ulkomaille on Naton valvoman salmen takana. Mutta onhan heillä koko talven sulana pysyvä Murmansk ja Tyynellä merellä yksi hyvä satama. Mitä nuo neukut enää Suomella tekisivät?

Jos Putin toteuttaa joukkojensa toiveen vallata Suomen niin jatkavatko he saman tien Ruotsin läpi Göteborgiin. Siellä olisi kai vähän parempi satamakin. Suomen läpi saattaa venäläisillä olla tosin tekemistä, mutta Ruotsi tuskin on kovinkaan paha pala tsetseenin sisseille. Kunhan ne ensin vapautuvat Ukrainan valtauksesta? :-(

Hiukan harmittaa että en taida kuulua enää edes nostoväkeen. Joku vuosi sitten sain reservissä ylennyksen, olen laivaston kersantti. Jee.

Tämä suunsoitto saattaa olla viimeinen palvelus jonka isänmaalleni pystyn enää antamaan.

:-)

Ripsa kirjoitti...

Jussi

Joo, ei meille rauhanajan lapsille oikein ole enää tekoa! Ja minulla ainakin on tunne että tuli huudetuksi ihan tarpeeksi 60-70-luvuilla eikä mikään sen jälkeen ole ihan hirveästi enää tuntunut huutamisen arvoiselta.

On kyllä kivaa että meidän syntymä sai aikaan rauhan.

Jäi sanomatta, että tykkään Rintalan kirjoista edelleen. Eniten ehkä siitä Jumala on kauneus-opuksesta ja toiseksi tulee Minä, Grunewald (siis saks. y tuohon u:n tilalle). Siinä oli kirjailija joka ymmärsi myös muita taiteita, mikä on suuriarvoinen asia.

Kyllä minä tajuan sen että ihminen kaipaa omaa kotiaan. Tottakai. Se sotahan hävittiin. Ei kai Suomi ole mitään sotaa ikinä voittanut?

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Nuijasotakin hävittiin. Siinä oli rehellinen talonpoika kieroa kuningasta vastaan? Klaus Fleming ryhtyi esivallan miekaksi ja teilikirveeksi. Mutta ei Klasullekaan oikein hyvin käynyt. Oliko sitten pitkän rauhanomaisten ruotsalaisten kuninkaallisten sotien jakso, suomalaiset kelpasivat lähinnä tykin ruuaksi?

Sitten Venäjä tuli ja väkivalloin valtasi meidän yhteisen ruotsimme Uumajaan asti, antoi kuitenkin emämaan Tukholman valtaan Tornioon asti. (Miksi muuten: torvelo? Jos tsaari olisi pitänyt koko valtaamansa alueet niin Uumaja olisi nyt Suomea??)

Sitten suomalaiset halusivat maksaa ihan itse itselleen veroja ja äänestettiin meille oma lippu. Sitä on nyt sitten heiluteltu.

Oma Raha meiltä jo vietiin, milloin tuo lippu vaihtuu EUn tähtilipuksi?

Lopullinen vääntö on kai vielä edessä.

Aika havisee
kun muistoja muistellaan
aina uusiksi


Ei niin se ohjus jolla venäläiset sen Malesian koneen ampuivat oli pienempi, Suomessakin niitä on. Ei yllä kuin ystävällisen naapurimaan lähiöihin.