Miksi minäkin kirjoitan
melkein joka päivä
rivin, pari,
usein kolmirivisen?
Ei variskaan
koko aikaansa raaku
vaikka vielä löytäisikin
kohmeisen madon.
Tai toki metsätkin kohisevat
joka kerta kun tuuli pyyhkii niiden ylitse.
Huuli pyöreänä
täysikuukin katselee
maailman menoa.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti