Miksi minäkin kirjoitan melkein joka päivä rivin, pari, usein kolmirivisen? Ei variskaan koko aikaansa raaku vaikka vielä löytäisikin kohmeisen madon. Tai toki metsätkin kohisevat joka kerta kun tuuli pyyhkii niiden ylitse. Huuli pyöreänä täysikuukin katselee maailman menoa.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti