Tärkeintä elämässä on tulla haudatuksi hyvin.
Juha Siro, runossa # 316 kokoelmassa Babel, Tampereen runot. Palladium 2013. 164 sivua.
Juha Siro muistaa ensin Pentti Saarikosken ajatuksen, että Elämä on ihmiselle annettu jotta hän tarkoin harkitsisi missä asennossa tahtoo olla kuollut. (P.S. Toisia runoja.)
Torsti Lehtinen on joskus käsitellyt samaa kuolemisen teemaa.
Pohjoisessa ennen saamelaisia, ainakin Neukkulan puolella, asui kansa, josta virallinen Neukkula ei paljon suostu puhumaan tai tutkimaan. Tämä esikansa poltti kuolleensa, eikä jälkeäkään ole jäänyt tutkittavaksi.
Minulle on kerrottu että muinaiset saamelaiset käärivät vainajansa pajunkuoriin ja asettivat vainajan tunturien tuuliin unohtumaan tämän maailman kivuista pois.
Pajunkuori lievittää kipuja.
Kun ihmisen ruumis poltetaan taivasalla niin savuhöyryt alkavat kiertää maapalloa.
Haihtuuko osa höyryistä energiana maan ja kuun väliseen tyhjään tilaan.
Avaruuden Bermudan monikulmio?
Juha Siron kokoelman syväluotaus jatkunee tuonnempana? odotan mitä minussa tapahtuu kun luotain antaa paluukaiun. Sonar.
Savuna ilmaan
estämään aurinkoa
lämmittämästä
Tikkis
sateen tuhnuisesta Turusta 9.1.2014
Tekstit
3 kommenttia:
Tykkäsin siitä Baabelista. Taisin lukea sen joskus viime vuoden puolella.
Eli kun mulla ei ole sitä, niin en muista minkä takia tykkäsin siitä. Ehkä siksi, että se on enempi runoelma kuin monet muut runokirjat, aika yhtenäinen.
Silti vuosi elämästä on siinä läsnä.
Olen vasta sukeltanut Babelin kansien väliin. Alkaa pitämään otteessaan. Nyt olen noin kertaalleen käynyt sitä läpi, kuulostellut.
Mihin se asettuu, ketä kiinnostaa?
Mielenkiintoista että aletaan hiljalleen päästä tuosta laihojen ja aneemisten runokokoelmien pakosta. Alkaa tulla ihan normaalin kokoisia juttuja. Kuten Stockan kulma oli esimerkiksi. (Jukka Vieno, minä tykkäsin siitä, joku sitä vähän halveksi. Pöh. Hyvä se on.)
Onko joillakuilla runoilijoista tosi vaikeata löytää enemmän kuin 100 kpl kelvollista runoa? Aneemisia tyyppejä ?-) Kun kokoelma alkaa kasvaa se vaatii yhtenäisyyttä? Lyhyen kokoelman tuntuvat jotkut raapaisevan sitten kun apurahaputken takia on pakko jotain riipiä. ?
Tämän Babelin jälkeen näyttäisi olevan aika hyvä kokoelma toinenkin lukuvuorossa, mutta kerron kun pääsen tuosta Babelista laskeutumaan takaisin maan pinnalle. Tai mikäs siellä tornissakaan on oleskella ja haistella moninaisia maailman tuulia. Tuulosia. Tuluksia. Tulemia. Tulo?
Välillä plarasin paria kokoelmaa, jotka eivät oikein syttyneet liekkiin. Jääkööt sanomatta. Mulla on hankala maku?
Helppo on haukkua, helppo kehuakin. Mutta sitten kun runoissa on elämä läsnä niin eihän sitä voi olla huomaamatta.
Se on tuo Siron poika kiva senkin takia, että asustelee ent. kotikaupungissani Tampereella. Jotenkin se välillä tuntuu Juhan jutuissa, blogissa ainakin.
Turussa tuli käydyksi aikoinaan, matkalla Tukholmaan. Sen jälkeen vain kerran ollut yötä, kun meidän Leolla oli siellä näyttely.
Mutta aina on kiva lukea runoja joista tuntee takana olevan elossaolon. Minustakin 100 sivua on aika vähän.
Lähetä kommentti