Kun löysin (löytöraha Lontoolaiselle kirjakaupalle oli 10.99 Puntaa, muovisella Visalla maksettuna) ja selasin tätä Roger McGough:n koottujen sisällysluetteloa tuntui The Mersey Sound heti kodikkaalta.
The Mersey Sound on 1967 ilmestynyt antologiassa Penguin Modern Poets 10. Mukana myös Liverpoolilaiset Brian Patten ja Adrian Henri.
Minulla on tuo Penguin pokkari jossakin, paitsi nyt se on kadonnut jonnekin hyllyjen kaaokseen. Siitä muistikuva Merseystä. Olen muutaman kerran Merseyn jokea seilannut, ja käynyt Liverpoolissa mm. Christ the King Katedraalissa, josta Rogerilla on avajaisruno Koottujen sivulla 159.
Roger Joseph McGough on syntynyt 9. marraskuuta 1937 Liverpoolissa.
Lainaan tähän ulkoisesti Wallace Stevens-rakenteisen runo Roger McGoughilta, koottujen sivulta 211:
Viisi Tapaa Auttaa Menemään Pimeän Metsän Läpi Myöhään Yöllä
1. Vihellä säveltä jota sinun isäsi vihelsi kun olit lapsi 2. Pane kaksi vasemman käden etusormista ristiin 3. Jos kadotat kuun näkyvistä säilytä se sielusi silmissä 4. Kuvittele sinua ympäröivät valot kun odotat aamun ensi suudelmaa 5. Pidä Kalashnikovia hansikaslokerossa
Copyright Roger McGough ja Penguin Books 2003 ja 2004.
Liverpoolilaiset runoilijat, Adrian Henri (1932-2000), Roger McGough (1937- ), ja Brian Patten (1946- )aloittivat uransa lukemalla runojaan klubeissa ja kahvibaareissa Liverpoolissa 1960-luvulla. Penguin:in Modern Poets sarjan # 10 oli tunnustus kolmikolle. Kolmikko merkitsi Mersey Soundia ja Liverpoolin runoliikettä.
He aloittivat, tai jatkoivat aikana jolloin The Movement - runoliike oli pinnalla. Mersey Sound - porukan juuret, ja tavoitteet olivat erilaiset kuin noiden nk. vakiintuneiden runoilijoiden.
He kirjoittivat runoja luettavaksi ääneen. Ja nuoret Liverpoolilaiset kuuntelivat. Popkonsertit olivat suosiossa, The Beatles aloitti samoihin aikoihin samassa kaupungissa. Liverpoolin uusi runoliike oli menestyvä ja houkuttelevaa.
Avaamalla runoutta laajemmalle yleisölle Liverpoolin runoliike oli osa taiteiden demokratisointia. Samaa edistystä oli myös maalaamisessa ja kuvanveistossa. Eli POP taide oli virkeätä 1950 ja 60-luvuilla.
Liike eli ja sai voimaansa pop-musiikista, sarjakuvista. Myös seksiin suhtautuminen vapautui. Mutta myös "vapaata" huumeiden käyttöä ei paheksuttu; kannabiksen ja LSD:n tietoinen hyväksyminen.
Poliittiset kysymykset olivat taustalla, kuten Vietnamin sota.
"Pommi" oli merkittävä puheenaihe. Taustalla oli meneillään käytävä Kylmä Sota. Ydinuhka oli ajoittain hyvinkin ilmeinen Isojen Poikien Pullistellessa.
Eihän Hiroshiman ja Nagasakin pommeista ollut kuin reilut 20 vuotta.
Vain kaksi merta erotti Mersey Soundin ja Liverpoolin runoliikkeen Amerikan Beat-liikkeestä; Irlannin meri ja Pohjoinen Atlantti. Irlannin saarta unohtamatta ?-)
Gregory Corson The Bomp (kts linkki alempana!) oli aikansa sähäys josta kaikki eivät tietenkään "tykänneet".
Muistaakseni ohut Sammakon valikoima Corsosta ilmestyi myös ilman Gregory Corson maineikkanta runoa, Pommia? Onkohan se jossain silti suomeksi?
(Gregory Nunzio Corso 26.3.1930 – 17.1.2001)
http://www.rooknet.net/beatpage/writers/corso.html
Tekstit
2 kommenttia:
Juhani, kiitos!
Pitkän päivän jälkeen (poika & sen likat 4 ja 7 vee) en kykene nyt lukemaan Corson runoa. Corso on mukana meidän kirjassa Beatitude (1960), joka alkaa olla vissiin aika harvinainen antologia, eikä sitä saa mistään.
Mutta en ole kyennyt näistä muutamista vielä muodostamaan käsitystä Corsosta. Jäi vissiin jotenkin Ginsbergin jalkoihin (pun intentended!).
Ehkä huomenna ilmestyy jokin hiljainen hetki, vaikka epäilen sitä.
En tajua likkojen energian määrää. Minä tulin puuskuttaen puuskatuulessa vesijumpassa ja täällä ne olivat kotona odottamassa, hyppivät, tanssivat, menivät kärrynpyörää ja puhuivat aikuisia pyörryksiin!
Corsoon jotenkin liittyy jotakin "raskaampaa". Syitäkin toki lienee. Ei ollut kai ihan "hauska" tyyppi ympäristölleen.
Tuosta Mersey-porukan yhdestä aiheesta, The Bomb Muistin Corson, joka alunperin on ladottu visuaalisesti ydinrähähdyksen pilven muotoon, eli vaatisi tilaa ympärilleen eikä mahdu ihan pienenelle sivulle. Tuossa linkissa Corson The Bomp oli ihan vasen-tasainen-muodossa. Joka ei anna sille oikeutta.
Corson The Bomp pitäisi kai printata isolla A3-arkille, ja missä sitä sitten pitäisi.
Vessan seinällä olevat hyvätkin tekstit kuluvat ja ne alkavat ottaa pannuun ajanmittaan.
Ginsberg ei kai ketään jalkoihinsa polkenut, eikä Kerouac, mutta jos iltayöstä itse jostakin syystä kompuroi ja käyttäytyy niin kai se on oma vika. Vaikka kuinka iso runoilija olisikin.
Mietin tätä Mersey jengin osuutta aikansa Beatlemaniaan; yhteyksiä oli mutta tekstipuoli eli runous taisi vaimentua neljän Beatlen maailmanvalloituksen musiikkiin...
Itse muistan 60-luvulla nimenomaan korvat hörölläni kuunnelleeni niitä tekstejä; toki ilman kunnon säestystä niitä tuskin olisin kuunnellut.
Molempi parempi ja tarpeen POP musiikissa.
Ja pidä pääsi pinnalla elämän energian voimavirtauksissa!
Lähetä kommentti