Savjapahta ja auringon pieneminen 2.6.2011

Savjapahta
kohoaa edelläni
kivien päällä

kasvaa sammalta

usea koivunrunko pysyy koossa
tuohensa tukemana

ei pidä ottaa tukea

minun valkeat hiukseni

tuohenvalkeat

saavat tuulen nuolemaan
Savjan rinteitä,

nupussa olevat
varpujen kukat

nuokkaavat

aurinko on syrjässä, sieltä
tarkkailee
miten kipuan Savjapahdalle

puoliyön aikaan Savjan laella,

suolammessa on vettä, ruohoja,

aurinko alkaa heti puoliintua,
on puoliyö, vartin yli,

jokunen hyttynen
hakee hädissään verta

minulla on paksu huppari
ja paksut sukat
ja olen paksunahkainen

(tuo on vain kehua,
olen ohut)

hyttynen turhautuu

sekasortoiset
valkeat hiukseni
saavat viileän tuulen
puhaltamaan
Savjapahdan yli,

metsiin,

sinne eksyy ilman kompassia

tai vaikka olisi kompassikin

nyt

auringonpienennys on ohi,

kirkkaampi maailma taas


laskeudun eteläistä rinnettä

aurinko takanani,

katson
tarkkaan
että en ota
tukea
lahonneesta
koivuntuohen
pystyssä pitämästä
freikkipuusta

Alhaalla suoristan ryhtini,
olen suora kuin kuivanut koivunkäkkärä,

samaistunko puihin

selvisin
tästä
auringon
pimennyksestä
ilman pahempia raapuja.

...

climbing up to the hill
my white hairs
making the wind blow

Auringonpimennys oli maksimissaan reilut 50% 2.6.2011 klo 00:28 ja se näkyi vain pohjoiskalotin alueella. Savjapahta on noin 300 metriä korkea mäki Tenon varrella.