En osaa pysyä pois rannalta. Tänään siellä oli taas tyyntä, hiljaista. Sitten iso häirikkökuikka meloi ohitse. Joko ei nähnyt minua tai viis veisasi. Teksti liittyköön osasena kaislikkorunojen sarjaan:

Kuikka ui ohi,
rantakaislikko huojuu.
Kesä liikehtii.

Yöllä pidämme ovet ja ikkunat kiinni. Emme halua seurustella seurankipeiden tiheikköhyttysten kanssa. Heitä varten terassilla palaa hyttyssavuja! Hiljaisessa yössä kaislikon suunnalta kuuluu linnun lauleskelua. Issalla lienee samoja kokemuksia; seuraava on Issan vuodelta 1822:

Ruokokerttunen -
mikä sinut pitää valveilla
koko yön?