Juhani Tikkanen

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Joku pystyssä,
yksi on jo kaatunut -
hetken pysähdys

Ripsa kirjoitti...: Olitko läsnä?

Jos et ollut, kuuluiko kaatumisen ääni? Onko ääniaalloilla väliä, jos kukaan ei vastaanota niitä?

Kysynkö minä liikaa kysymyksiä?; 12. kesäkuuta 2011 klo 10.16
Juhani Tikkanen kirjoitti...: En ollut enkä tunnusta mitään kuulleenikaan...

Jos tänään käymme kävelyllä tuolla niin onko varmaa että puu on siinä poikittain, kuin kirjanpitäjän täyttynyt mittari...

Metsäinen mäki,
puita kaatuu, ja kasvaa.
ikävystyttää

Tuli tavujakin ihan ohjeiden mukaan!

Tuo ajatus on kaiku Gary Snyderilta, tai oikeastaan hänen kaveriltaan Lew Welch.ltä.

(Kts Kerberos 4/10.); 13. kesäkuuta 2011 klo 0.18
Ripsa kirjoitti...: Hyvä runo!

Mataleenan blogissa oli porolauman johtajauros. Onkohan ne samanlaisia kuin hirvet, jos kulkevat ryhmässä, että uroot tappelevat ja naaraat katsovat vierestä?

Ne paikat joissa Gary Snyder asui, olivatkin lähellä kansallispuistoja ja kansallismetsiä, joissa ei kaikissa saanut koskea mihinkään kaatuneeseen. Mutta silloin tuommoinen kaatunut olisi hyvinkin satametrinen ja paksuudeltaan aika ylhäälläkin vielä neljä metriä ainakin. Ne olivat hankalia ylitettäviä ja vielä hankalampia kierrettäviä. Puun toisella puolen saattoi olla parinsadan metrin pystysuora kalliopudotus, esimerkiksi.

Polut on siellä hakattu työllisyystöinä 30-luvun laman aikaan.; 13. kesäkuuta 2011 klo 2.51

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011