Balladi yleisistä asioista

Markus Nummi,
Balladi tuomitusta presidentistä
Vammalan kirjapaino 2007
ISBN 978-951-96961-3-3

Kyseessä on Markus Nummen kirjoittama libreton pohjateksti sotaoikeudessa tuomitusta sotarikollisesta, presidentti Risto Rydistä.

Sotarikolliseksi joutuvat aina hävinneet.

Suomihan ei voittanut Jatkosotaa, vaikka onhan toinen sija sekin kunniakas.

Talvisodan, kuten jatkosodankin loppulasku maksettiin lohkaisemalla Stalinille vähän maaomaisuuksia.

Lapin Sotaa ei voittanut kukaan sillä sitä ei julistettu eikä siitä tehty sodanpäättymissopimuksiakaan.

Sensijaan Vapaussodasta tehdään vieläkin voittajien saneluja, nykyisten (ja tulevian?) oikeistohallituksien taustavoimana EK sanelee miten optioita ja katteita pitää kähmiä.

Se on simppeliä vääntöä; hinnalla millä tahansa. Köyhät kyykkyyn eikä kakkapaperi kuuluu sosiaaliturvaan.

Nummen Balladi Risto Rydistä toi mieleen näitä nykytaloutemme realiteetteja. Lainaus sivulta 7:

Ihminen ei näe kovin kauas
nauttii silti kun luulee näkevänsä
aina seuraavaan päivään asti
Mutta vastassa on peili.
Luulee katsovansa eteenpäin
mutta katsoo menneeseen.

Ihminen on aina ajan vanki.

Sivulla 8. on huokaus Eurooppaan, jonne Suomen akkunat ovat aina olleet raollaan:

Se on vain tuo ikkuna,
kun tuulee etelästä
ei anna mitään suojaa,
on meillä ikkunat auki Eurooppaan
villapaitaan pääni käärin.

Tuosta raollaan olevasta ikkunasta tuntuisi nykyisinkin olevan enemmän päänsärkyä kuin iloa? Sivulla 29:

Kultaan uskoi myös Ryti
ja maailman pankit
kultakanta antoi vakaan arvon.
Jos keppi on tänään metrin
on se sama huomennakin.

Systeemi oli niin järkevä
ja sitten se vain petti.
Minkä ihminen rakentaa
sen ihminen tuhoaa.

Voisiko irvailla historian toistaneen 20-luvun kuplan puhkeamisesta 2000 luvun Lehman-Brothersin huijauksen puhkeamiseen. Entäs Kreikan ja Portugalin kuplat. Entä Kreikan tapauksessa kai suorasukainen Eun tukia kähminnyt monivuotinen ilotulitus?

Yli viiden prosentin jatkuvaa kasvua hihkuvat teekutsulaiset? Aseilla on aina hoideltu maiden talouksia kuntoon?

Ryti-balladin sivulla 31 Nummi toistaa, aiheesta:

Ihminen ei näe kovin kauas
mutta nauttii kun luulee näkevänsä.

Jälkiviisaus on oivallista, etenkin kun sen mukaan valitaan tulevat presidentit, pääministeripuolueet, leikkauslistat. Sivulla 33 Markus Nummi Risto Rydin suulla:

Ei sotaa tulla voi, eihän
kaikki on niin hyvin

Talouspolitiikan kanssa nyhjättiin Suomessa ennen talvisotaakin. Suomen voittoisa armeija oli kehnosti varusteltu, Niukasti. Sitten Saksa sopi jakavansa lähistöään ja jätti täivaltio Suomen Stalinille, joka tuli Hillerin lupausta hakemaan vuoden 1939 lopulla. Joku petti, Stalin ei marssinut Kauniaisiin, ei edes Loviisaan (jonne CCCP tosin myöhemmin rakennutti atomivoimalan) eikä Tornioon eikä siis ylittänyt viisumivapaata siltaa kohti Kiirunaa ja Narvikin valtamerisatamaa.

Minne asti sotapäälliköt marssivat kun kukaan ei ole panemassa hanttiin?

Aleksanteri ratsasti suurella kullillaan (Bukefallos) sen ajan maantiedon tuntemuksensa laidalle. Oli siellä, totesi että ei voi sitä hyödyntää, unohti kaukaiset periferiat ja missä ollaan nyt: Kreikka on polvillaan nuolemassa EUn tukiaisoliiviöljyssä paistettuja perinnepizzoja. ?

Saksa ajatteli saavansa koko maailman valloittamalla Moskovan. Napoleoninkin virhe. Mitä Hilleri olisi siellä tehnyt?
Palelluttanut nyrpeän nenänsä talvella kun CCCP rakensi syvällä Siperiassa tankkeja, tykkejä, koulutti muutaman miljoonan uutta sotilasta lisää. Saksan raja olisi ollut Moskovan joessa, mutta mitä virkaa hänelle olisi sorretulla ja tallatulla maalla Moskovan ja Berliinin välissä? Pelkän nelikaistaisen moottoritien rakentamiseen Berliinistä Varsovan kautta Moskovaan ei olisi Saksan betoni riittänyt?

Ajatteleeko ihminen koskaan edes niin paljon mitä aromurmelit ajattelevat saalistaessaan öisin juolavehnän vihneen siemeniä?


Näitä mietin, ja Markus Nummen Ryti-teos on ajatuksia muuntavan herkkuteksti.Talvi ja räntäsateet uhkaavat ennenkuin kaikki on meiltä kuiviin imetty. Suomalaisten rahat siis.

Sitä ennen aurinkokin uhkaa laskea.

Maailma on armoton, julma; kulkijan tyly kohtalo. Nummi sivulla 48:

Äkkiä vetää kaikista ovista
kun Suomen läpi kuljetaan.

Nykyaikaan siirrettynä; oikeistohallituksemme kaapii miljardeja Kreikkaan, Irlantiin, Portugaliin: mikään ei riitä. Etelän röyhkeys ja ahneus on pohjaton kuin muinoin Pohjan akan pidot. Suomen kansalliset kruununjalokivet, kuten katsastustoimi, Yleisradion lähetysverkko, työterveyshuolto, Nokia, työnnetään tuottamaan ulkomaille pääomien kasvulukuja. Joku meistä ne kaikki maksaa. Me kaikki. Surutta. Isänmaallisesti. Ja äänestämme niinkuin Gallupit meitä ohjaavat.

Ryti joutui ”hallitsemaan” koko jatkosodan, tekemään Saksan kanssa sitovan valtioliiton, tietäen että kenties tuli valehdeltua mutta mitäpä poliitikko silloin(kaan) välitti? Kuten Vasemmistoliiton Pohjoinen ulottuvuus hajottaa etelää yhdistymästä.

Kekkonen olisi huhun mukaan ollut valmis luopumaan Pohjolasta? Antanut silloisille stalin-nuorille vapaat polut vaeltaa Murmanskista suoraan Kiirunaan. Ei antanut; eikö kiveliöt kelvanneet, huonot ja kulkukelvottomat polut.

Porojen tallomat polut eivät ala mistää erityisesti, ja päättyvät kun kulkija ajattelee saavuttavansa päämäärän.

(Kts Nummen balladin sivua 65.)

Kuten Risto Rydin aikana, ”Ei laskupäässä ollut vikaa / pää oli terävä / se vain laski väärin.”

Brysselin kortti.

Eteläisen Euroopan rosvot.

Wall Street kaiken takapiruna.

Teekutsut.

On ykslysti kuka Suomessa tulee seuraavaksi presidentiksi kun valta on jo annettu.

Kirjoittaessaan sota-aikana joulukorttia Risto ja Gerda Ryti kinastelevat sanoista. Joulukortista meni pienempi maksu jos siinä oli vain viisi sanaa, esimerkiksi: ”Rahalähetys saapuu taas ajoissa. Helsinki.” Sivulla 68 Markus Nummi kirjoittaa, päinvastoin kuin Seneca, joka väitti sanojen olevan ilmaisia:

Sanat ovat kalliita
jokaisesta saa maksaa.

Meillä Pohjolassa maanviljelys on tukiaisten varassa, kuten EU-etelässäkin. Metsätaloudella ei ole enää niin suurta tuotannollista merkitystä koska Etelä-Amerikassa kasvaa sellutehtaille lähes ilmaisesti puuta. Silti allaoleva pohjoisen talven lumenhoitokoneen viiltämän kyljestään pihkaa tihkuva honka kävi silmään:





Markus Nummi Ryti-balladinsa sivulla 76, missä Risto Ryti pohtii maanviljelystä, kasvua:

Paljon asioita
lannan ajaminen
kellarin puhdistus
hevosen kanssa saa varoa
ettei tärvele omenapuita.

Kirjoitettu loppuun Muoniossa auringon ollessa ylhäällä vuonna 2011.

J. T.