sunnuntai 10. lokakuuta 2010
W. C. Williams ja pyörremyrsky
Pyörremyrsky
Puu asettui makuulle
autotallin katolle
ja levittäytyi. Sinulla
on oma taivaasi,
se sanoi, tartu siihen.
Runon otsikko: The Hurricane.
Kokoelmasta The Clouds, 1948.
Williamsin kokoelmien The Desert Music (1954) ja Journey to Love (1955) runoja olen myös maiskutellen silmäillyt muutamaan otteeseen. Sietäisivät kopioitua jotenkin suomeenkin?
Valoisaa kieltä, etenee kuin ihmisen hengitys, ei ahdista.
Williamsia on eniten suomentanut Nihil Interit Markus Jääskeläisen valikoimassa Kevät ja kaikki (1999).
WCW kirjoitti öisin ja viikonloppunsa hän vietti New York Cityssä kirjoittajatuttujensa (Wallace Stewens ja Marianne Moore) ja taiteilijoiden, kuten avant-garde maalareiden Marcel Duchamp ja Francis Picabian kanssa.
WCW oli syvällä imaginistien ryhmässä mutta alkoi muodostaa omiakin ajatuksiaan, jotka erosivat Ezra Poundin ja T.S. Eliotin mielipiteistä. Ezra Poundin voimakkaasta muiden kielten käyttämisestä WCW ei niin hirveästi ollut sinällään innostunut. Cantostahan on melko turhauttavaa lukea ilman Italian ihannointia.
(Mutta minun mielestäni sen sietää, mutta kukapa sitä minulta kysyisi. Dante on jo unohtuvaa historiaa! Nyt luetaan vain Berlusconin mafia-pizza-reseptejä.)
Yksi reippaimmista otteista Williamsilla oli minun mielestäni hänen esipuheensa Ginsbergin Huuto-kokoelmaan, jossa Williams kehottaa ihmisiä pitelemään kiinni hatuistaan, nyt mennään.
Se oli yksi Beat-liikkeen onnistuneimpia kiihdytyskaistoja runouden moottoriteille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Tähän fysikaalisen maailman kommentti. Tiesitkö että hurrikaanit tarttuvat mieluusti sellaisiin taivaanraapijoihin joita on esimerkiksi New Yorkissa?
Minä en tiennyt ennen kuin tänään. Tosikorkeiden talojen välillä kulkee ilmamassoja ja jos osa hurrikaanista osuu sellaiseen tunneliin, se vetää myrskyn perässään ja se on menoa sitten.
Ehkä New York on vähän liian pohjoisessa hurrikaaneille, mutta jos ilmasto kerta lämpenee niin tässä on uusi katastrofin mahdollisuus.
Missähän WCW oli nähny hurrikaanin jos oli?
En tiennyt; koko ilmatieteen ydin pelkistyy minulle tietoon syvän matalapaineen yhteydestä tuuliin. Joka tarvitsee änkyrän korkeapaineen joka tulee ja täyttää sen matalan. Ja merellä lämmennyt vesi alkaa kohota ja siitä taas seuraa vilskettä.
Siellä NYC lähellähän se WCW ikänsä eleli. Siellä tuulet ovat vaan (vielä) myrskyjä, joo. Mutta kaipa hän luki lehtiä? Elokuvien News-flasheja?
Tuo Hurricane - runo on kai ekan kerran julkaistu The Quarterly Review of Literature, vuonna 1945.)
Mutta kuten Twin Towers kesti horjumatta matkustajakoneen sisään tunkeutumisen ja sisäinen tulipaloko ne sitten vasta romahduttivat, niin kai ne rakennukset kestänevät. Mutta jos mukaan otetaan joku yli 6 Richterin järistys, niin voi taas laseja ainakin helistä? En tiedä. Mutta siellä Itärannalla ei yleensä järistele.
Mietin tuota Atlantin tsunamimahdollisuutta, että kuinka monen metrin korkuinen tsunami-aalto yltää metrotunneleihin.
Näitä tulee mieleen kun kylmä aste kerrallaan, kuin kuoleman hyhmäinen henki, yö yöltä hiipii lähemmäksi meidän omia ihojamme.
Olisi edes Fahrenheittejä, niillä on lämpimämmät lukemat! -)
Lähetä kommentti