Juhani Tikkanen: Kaj Hedman, kvark ock sula

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kaj Hedman, kvark ock sula

Voiko kuiskata,
saako jättää
hiljaisuuden taakseen

Copyright Kaj Hedman, teoksessa Måltid, kvark och sula. Scriptum 2007.
Suom. versio J.T.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...: Kyllä Juhani on niin että aamulla ensimmäiseksi pitää saada lukea runoja!

Siis tällaisia hyviä. Sinulla on suurenmoinen kyky löytää sellaisia jotka ainakin minuun tehoava kuin isompikin jysäri.

Erityisesti tarvitsen näitä tänään. Olin hammaslääkäripäivistyksessä. Koko yön oli puoli päätä särkenyt. Sitten ilmeni että kipeä hammas on kiskottava ylös.

No, nuori likka ei saanut hammasta irti, vaikka kuinka yritti ruuvimeisselillä irrotella. Niin ettäkö keskussairaalaan? Ei käy, poli on kiinni viikonloput. Tässä kaupungissa on tasan se yksi likka, ei mitään muuta.

On odotettava huomisaamuun, päästävä hammaspolille keskussairaalan päivystykseen.

Miten on niin, että runot lohduttavat ja jopa poistavat kipua? Kiitos!; 24. lokakuuta 2010 klo 2.28
Miki Liukkonen kirjoitti...: Yhdyn edelliseen. Minulle vain tämä kyseinen runo ei kolahda niin hyvin koska en juurikaan ymmärrä sitä. Tai sitten se on niin yksinkertainen että kävelen sen ohi.; 24. lokakuuta 2010 klo 7.26
Juhani Tikkanen kirjoitti...: Tämä Kaj Hedman on Kokkalasta. Ja kokoelma Måltid hänen yhdeksäs. Syntynyt 1953.

Minä katsoin tätä runoa näin:

hiljaista,
jota ei raaskitsisi rikkoa,

aika menee eteenpäin
ja jotakin jää taakse,

tämä hiljaisuus
---
Riittää minulle, ja on riittävä pitämään pohdintani, maiskutteluni vielä pitkään sen lukemisen jälkeen.

Perinteistä, totuttua runoa se ei ole, sitä ei kannata ruveta lauleskelemaan, sitä tuskin voinee säveltää, siitä on vaikea piirtää kuvaa koska siinä ei ole oikeastaan yhtään mitään.

Siinä sen viehätys?; 24. lokakuuta 2010 klo 7.58