sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Väärät uskonnot


Ammattiyhdistysliike on sopimuksilla survottu hajaannukseen. Kaikkien sopimukset, kenelle niitä edes enää suodaan, on ajoitettu kuin ripulitautisen roiskeet. Tarkoituksena on palotella duunarit pieniin osiin ja yksi kerrallaan nitistää liike-elämän voittojen maksimoinnin viimeinen este, ikävät työntekijät.

Osakeyhtiöiden lakisääteinen velvollisuus on tuottaa voittoa. Joka sitä vastustaa rikkoo lakia. Voiton määritelmä on viimeaikoina noussut noin 10% jopa yli 30% tuottovaatimukseen pääomasta. Näin olen tulkitsevani jatkuvat yhtiöiden itkuvirret.

Pääoma on pääsääntöisesti lainarahaa; omia killinkejä ei panna alttiiksi. Korko on halpaa; lainaraha on lähes ilmaista. Ota ja pane haisemaan.

Uskonnosta:

Takavuosina eräs tuttu keskusteltuamme uskonnoista sanoi perusluterilaisia vääräuskoisiksi. (Hän oli juuri liittynet erääseen itsenäiseen, muuhun uskontokuntaan.) En saanut olla asiasta mitään mieltä, koska aikoinaan Salama-vainojen aikaan minäkin katsoin olevani pakotettu eroamaan valtiokirkosta. Myöhemmin liityin Suomen Merimieskirkkoon, mutta se on yhdistys, ei erityinen virallinen katsomus. Vaikka minä voisin olla hyvinkin muuta mieltä.

Turussa vainotaan Vietnamin buddhisteja. Heidän rakenteilla oleva temppeli yritettiin polttaa. Itse mietin mahdollisia innokkaita tähän: yhtenä veikkauksena hurmio-muslimit, jotka tulevat ja käskevät meidänkin olevan vain yhtä mieltä asioista, ja se mieli on heidän määrittelemä mieli.

Ymmärrän että Suomeen tuodaan taloudelliseen turvaan yksinäisiä lapsia ja iso-äiteja ja mikä tärkeintä: sankoin joukoin meillä tarvittavaa Uutta (halpaa) TyöVoimaa.

Niinkuin suomalainen pitkä-aikaistyötön voisi liftata Romaniaan ja ruveta siellä vaatimaan kotoutusrahaa asuntoineen ym. (Hmn niin, ja sitä työtäkin siis.)

Uskon että suomen valtiollinen poliisi löytää turkulaisten vietnamilaisten temppelin sytytys-tulitikuista sormenjäljet ja polttajat saavat aikanaan ehdonalaisen tuomion; eli ei yhtään mitään rankaistusta.

Niinhän Suomessa rankaistaan, ankarasti.

Katselin Heinäveden luostarin juhlatoimitusta telkkarista. Uuden Valamon kirkon meno vaikutti rauhoittavasti; mietin että jos joka puolella olisi näin seesteistä niin maailma voisi pelastua.

Lienee siis paras vain uskoa, ainakin omiin ajatuksiinsa. Niitä eivät muut saa manipuloida. Eihän?

Turussa on parin viikon kuluttua KirjaMessut. Kukahan siellä saa saarnata, tai todistaa? Kun WSOYn johtava hollantilainen julisti jo valmiiksi vähän kuten tämä entinen tuttuni, ei enää vääräuskoisuudesta vaan koko suomalaisen kirjallisuuden huonosta tuottavuudesta. Saakohan tuonne edes meikäläinen mennäkään?

2 kommenttia:

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Mielenkiintoisia pohdintoja, Tikkis!

Tämän päivän Luterilainen kirkko kai hakee hapuillen suuntaansa, mutta Salama sen sijaan on voimissaan! Pidin todella paljon hänen viimeisimmästä, kuudennesta, runokirjastaan Jatkuu huomenna, siinä mukana oleva kalevalamitalla kirjoitettu osio on mielestäni erityisen koskettavaa ja tuoreen tuntuista puhetta.

Ripsa kirjoitti...

Kyllä kai tässä jokainen miettii milloin Suomi Oy Ab panee lapun luukulle. Pahinta tässä on se, että yhtiöiden omistajat eivät edes ole Suomessa.

Näihin ei voi vaikuttaa kukaan.

Kansallisvaltiot, me kansalaiset, olemme olemassa kuitenkin, ja sanan mahti.