Kuljeskelen usein kamera kaulassani. Näpsin kuvia, joita sitten joskus kahlaan ja maiskuttelen. Mitä kauemmaksi kesä unohtuu sitä hehkeämmäksi se muistuu mieleen?
Sininen vesi -- pelkkä taivaan heijastus kameran linssiin
Veden tai lasin tms heijastuksia kuvattaessa on automaattitarkennus joskus sekainen; ottaako kaukaisuuden (niinkuin kai kuvaajan silmä kohteen näkee?) tai tarkentaisiko välimaastoon, tuhruisen peilin tahraan tai päilyvässä vedessä kelluvaan tupakantumppiin? Kas, pohdittavaa riittää.
Tekstit
2 kommenttia:
karu runo karusta maailmasta. Hieno :)
Kuten Kapteeni Nemo sukeltaessaan maailman ympäri pysytteli meren pintojen alla...
Vai pysyikö, en enää oikein muista, onse nuortenkirjana kai vieläkin jossain hyllyissämme...
Kun lyhentää tekstistä turhia rönsyjä tulee karua jälkeä. Juu kai. Mutta rönsyihin hukkuu lukija, ja alkaa keskittyä niihin, ja puu jää näkemättä.
Mutta tekstin korvaankin sopiminen on toki tärkeätä, ja miten se hengittää.
Elä tässä sitten. Karua puuhaa.
Kiitoksia raikkaasta visiitistäsi. (Kävin vakoilemassa sinun juttujasi.)
Lähetä kommentti