perjantai 17. syyskuuta 2010


Kuljeskelen usein kamera kaulassani. Näpsin kuvia, joita sitten joskus kahlaan ja maiskuttelen. Mitä kauemmaksi kesä unohtuu sitä hehkeämmäksi se muistuu mieleen?


Sininen vesi --
pelkkä taivaan heijastus
kameran linssiin


Kamera: Canon SX120 IS (Anttilan tarjouksesta!)
Kamera sai päähänsä ottaa tämän kuvan arvoilla: 1/200, F 2.8, ISO 200.

Veden tai lasin tms heijastuksia kuvattaessa on automaattitarkennus joskus sekainen; ottaako kaukaisuuden (niinkuin kai kuvaajan silmä kohteen näkee?) tai tarkentaisiko välimaastoon, tuhruisen peilin tahraan tai päilyvässä vedessä kelluvaan tupakantumppiin? Kas, pohdittavaa riittää.

2 kommenttia:

Nemo kirjoitti...

karu runo karusta maailmasta. Hieno :)

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kuten Kapteeni Nemo sukeltaessaan maailman ympäri pysytteli meren pintojen alla...

Vai pysyikö, en enää oikein muista, onse nuortenkirjana kai vieläkin jossain hyllyissämme...

Kun lyhentää tekstistä turhia rönsyjä tulee karua jälkeä. Juu kai. Mutta rönsyihin hukkuu lukija, ja alkaa keskittyä niihin, ja puu jää näkemättä.

Mutta tekstin korvaankin sopiminen on toki tärkeätä, ja miten se hengittää.

Elä tässä sitten. Karua puuhaa.

Kiitoksia raikkaasta visiitistäsi. (Kävin vakoilemassa sinun juttujasi.)